2015/12/29

CHRISTMAS IS DOING A LITTLE SOMETHING EXTRA FOR SOMEONE. 

IMG_1052IMG_1054IMG_09711-hhk1IMG_1064
Christmas is over, I feel like it never even really started. I had fun, so many new people and new experiences that I can't even think of all. Like I told in the last post, I felt really homesick but after a good night sleep and a really busy day it went away. I still don't feel 100% good but things are getting better.
   We celebrated christmas with friends two day before it actually was, it was super nice to get together and just hangout. Like every christmas, I ate too much. All the chocolates and stuff are coming out of my ears and I feel like I have gained ten extra kilos, but actual christmas food didn't gave me that feeling. Maybe because christmas dinner was the 25th and next day was the only day for leftovers.
  This holiday has been really relaxing, I have just been laying in my bed and reading good books. I feel like I needed these kinda days, days that I can just be alone. Now I have been doing this 'laying in bed' thing over a week and I start feeling like I am too relaxed, I need to start doing things. I have made some plans with friends and the rest of the holiday I am doing stuff. I need to also work with some school projects and exchange student stuff. Next post will be after new years, so see you in 2016!

2015/12/24

MERRY CHRISTMAS 

1-joulu
It is this time of the year again, christmas. I am personally not a huge fan of christmas. I like the spirit and lights, food and family but other than that it is not really important holiday for me. That's why I thought I wouldn't have to deal with homesickness at all but oh boy I was wrong. Past week, I have felt a little homesick. Every time I see someone making gingerbread cookies or decorating christmas tree I feel it. Today is the worst day, today is the day when family and friends celebrate christmas at home. All the pictures from dinner tables, all the merry christmas wishes. I feel so alone here.
   I know my christmas is going to be nice, of course. I get to spend my holidays here with my host family and I get to try all these new things. I don't complain, but I would give anything to be with my family right now. Laughing at the dinner table for some stupid jokes and opening the presents.
  Homesickness is a feeling and you can change your feelings. It sucks to be homesick, it really does but I try to keep myself busy. It also helps, when you understand that feeling homesick this time of the year is more than normal. I can always talk to my exchange friends who are dealing with same feelings. I said I feel so alone here, but I know I am not. I am not alone, I have awesome family and lot of friends. You are never alone if you decide so.
  I want to wish you all happy holidays! Hug your family, they are the most important people in your life.
//
Taas tämä aika vuodesta, joulu. En itse ole kauhean suuri joulun ystävä, joten en ajatellut joutuvani kokemaan koti-ikävää. Olin erittäin väärässä. Koko viime viikon on ikävä kolkutellut, aina joulukuvia nähdessäni on tullut sellainen pieni pisto sydämmeen. Olen yrittänyt pitä itseni kiireisenä, olenkin onnistunut siinä erittäin hyvin, mutta tänään tunteet vei voiton. Joulupöytäkuvat ja joulutoivotukset on liikaa, kaipaan kotiin enemmän kuin koskaan. On erittäin yksinäine olo, mutta tiedän etten ole yksin. Minulla on täällä hostperheet ja kaverit, joiden puoleen voin kääntyä kun ikävä painaa. Tiedän myös, että tämä joulu tulee olemaan mukava vaikka sen eritavalla vietänkin. Kaikki on asenteesta kiinni ja pitää ymmärtää, että koti-ikävä tähän aikaan vuodesta on enemmän kuin normaalia.
 Haluan toivottaa kaikille erittäin hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta! Halatkaa perheitänne, ne on sun elämän tärkeimmät ihmiset. Palaillaan taas joulun jälkeen!

2015/12/20

IN ENGLISH PLEASE 

DSC_0395DSC_0328DSC_03421-mm1DSC_0204DSC_02151-mm2DSC_0324Hello,
Today I am feeling like I should write in English. I started thinking some sentences in Finnish and they didn't make any sense to me so I gave up. It's funny how sometimes when I try to speak Finnish, I just can't get the words in my head. It also takes longer to make a sentence in Finnish and English comes more naturally these days than Finnish does. Of course it is a good sign and the main reason why I came to Canada. 
   Anyways, I honestly thought I had posted something last week because I wrote a post but I must have forgot to publish it. Last week of school was crazy busy, I had two big projects to finish and actually I still need to work with the other tomorrow. Also volleyball and Rotary have kept me busy, so when it finally was Friday I was so done with school and responsibilities. Christmas break came at the right time. I don't have any big plans for the holidays, I just want to relax and see some friends. 
   Saturday was a nice day! I spend the day in Toronto with my friend. We didn't really plan anything particular, we just wanted to explore the city and spend probably the last day for a while together. (He is moving back to Australia after new years, just in case you were wondering.) I love Toronto, I may have said that before but I just can't get over it. All the cute little coffee shops, old buildings, nice stores and cool people. I see myself living there almost as much I see myself living in New York, so I think it is good then. Saturday was also the first day of winter that actually was cold, it even snowed a little. The first time I felt little cold in my leather jacket, but after a cup of hot tea I was fine again. 
  Now I will go to bed, it is way too late and I don't want to sleep the whole day tomorrow. Even though I don't have school, I still want to stay in some sort of schedule.. Please let me know if you want me to continue writing in English and please excuse all the mistakes I made. I am still learning and I am doing my best. 
See you soon, bye!

2015/12/13

BUFFALOVE

DSC_0977DSC_0756DSC_0903
Tervehdys!
Kuvat ovat viime viikonlopulta, Buffalosta. Kokosin myös pienen videoklipin sieltä, GoPro kulki taskussa mukana ja tuli kuvattua aika paljon sillä.
   Vaihto-oppilas viikonloput ovat parhaita, aina yhtä hauskaa ja enpä kauhean montaa muuta ryhmää keksi tähän hätään, jossa kaksikymmentäviisi ihmistä tulisi näin hyvin toimeen keskenään. Päästiin kiertämään Buffalo Billsien ja Sabresien kotiareenat, luistelemaan keskustassa, vaikka lämpömittari näytti plus yhdeksää. Oli läksijäisjuhlat australialaisille ja saatiin koulutus helmikuun reissua varten.
  Buffalo oli kaunis kaupunki, en kuitenkaan arvannut sen olevan noin kuollut. Ei kauppoja, ei pieniä kahviloita. Ei turisteja, ei mitään. Kadut oli tyhjiä, vain paikallisia liikkui siellä täällä. Kaikki rakennukset keskutassa on toimistorakennuksia, virastoja tai muita vastaavia. Oli ehkä vähän surullista nähdä, miten niin kaunis kaupunki menee "hukkaan". Viimeisten vuosien aikana kaupunkia on yritetty edistää muttei suurta muutosta ole vielä nähtävissä.
  Tämän porukan kanssa ei nähdäkkään enää, seuraavilla kerroilla mukana on myös ensi vuoden lähtevät vaihtarit. Tulee olemaan mielenkiintosta tutustua tuleviin vaihto-oppilaisiin, sillä vuosi sitten olin täysin samassa asemassa kuin he. Nyt saankin itse kertoa kokemuksia, fiiliksiä ja jakaa neuvoja. Lähtevät vaihto-oppilaat tarkoittaa myös kakskymmentäviisi uutta kaveria, paras asia koko vaihdossa. Uudet kaverit ja ihmiset.
  Tänään on kulunut tasan neljä kuukautta siitä, kun Kanadaan saavuin enkä ajatellut tehdä tänään mitään. Ensimmäinen päivä kahteen viikkoon, jolloin ei ole mitään tekemistä tai menoja. Keräilen itteäni, teen vähän jotain rästihommia mutta suurimmaks osaks otan täysin rennosti tänään. Välillä on hyvä pitää näitä päiviä, jotta jaksaa taas painaa kohti tulevaa. Ensi viikon perjantaina alkaa joululoma, olen super innoissani siitä ja tulevasta vuodesta. Palaillaan taas!

2015/12/06

HOME IS THE NICEST WORD THERE IS

DSC_0820DSC_0889
Nyt ulkomailla opiskellessa ja asuessa olen oppinut arvostamaan Suomea paljon enemmän. Vuosi sitten oisin voinut kirota koko maan syvimpään koloon, kaikki mikä muistutti Suomesta oli tylsää ja täysin normaalia.
   Ääni on muuttunut kellossa, muutos on suuri. Suomen järjestelmä on huikea, toki muutoksia tarvitaan mutta silti päihitetään pohjois-Amerikka mennen tullen. Kuulen viikottain ylistystä meidän järjestelmästä ja ylpeänä voin vastata kaiken sen olevan totta. Meillä suomalaisilla on asiat aika hemmetin hyvin, enkä ole ennen sitä huomannut.
   Mulla on ikävä kotiin, ikävä pieniä asioita. Mulla on ikävä pyöräilyä, julkista liikennettä ja laktoosittomia maitotuotteita. Mulla on ikävä kunnon koulutusta ja sitä, että koulussa opettajat ei kohtele sua kuin tarhaikäistä lasta. Mulla on ikävä sitä, että olen joku muu kuin 'vaihto-oppilas Suomesta'.
  Olen ylpeä suomalainen, enkä vaihtaisi sitä pois vaikka maksettaisiin. Vaikka ulkomailla asuminen avartaa ja on upeaa, tiedän nyt varmaksi kotini olevan Suomessa. Nään itseni asumassa ulkomailla vielä tulevaisuudessakin, paljon on suunnitelmia ja unelmia, mutta viimenen paikka tulee aina olemaan Suomi. Koti on koti, ihan sama kuinka kauan sieltä on poissa.
  Hyvää itsenäisyys päivää Suomi!

2015/12/02

THE FUTURE BELONGS TO THOSE WHO BELIEVE IN THEIR DREAMS 

IMG_0339IMG_0201IMG_0221IMG_0331IMG_0045IMG_0311
Heippa!
Vau, päivät menee niin nopeesti, etten ehdi edes ajatella ennen kuin on jo ilta. Joulukuu on mun viides kuukausi jo täällä. Paljon on tapahtunut sitten viime kuulumispostauksen, enkä tiedä mistä aloittaa.
   Isoimmat uutiset ensin. Aloitin lentopallon parisen viikkoa sitten, enkä kadu kyllä hetkeäkään. Tykkään tosta lajista niin paljon, tuntuu kuin vihdoin oisin löytäny jonkun lajin jossa oon hyvä. Vielä on pitkä matka 'huipulle', paljon on treenattavaa ja opittavaa, mutta fiilikset on hyvät. En ikinä ajatellut kuinka tekninen laji lentopallo on, ennen kuin itseasiassa aloitin pelaamaan sitä. Niin paljon muistettavaa ja opittavaa, se ehkä kiehtoo mua eniten tällä hetkellä. Pelejä on joka maanantai ja treenit pari kertaa viikossa. Joukkue on tosi mukava ja hyvä, uskon että kuukauden päästä ollaan paremmassa iskussa mitä viime maanantaina oltiin.
  Toinen suuri muutos mun elämässä täällä on perheen vaihto. Vaihdoin host perhettä sunnuntaina, toki olin aika surullinen asiasta, mutta uusi perhe on myös kiva ja uskon, että mulla tulee olemaan vähintään yhtä hauskaa niiden kanssa. En pysty tarpeeksi kiittämään mun ekaa perhettä siitä, miten hyvin ne otti mut vastaan kun tulin tänne ja miten olin osa niiden perhettä neljä kuukautta. Kävin mun elämän vaikeimmat asiat läpi lokakuussa, enkä tiedä miten oisin selvinnyt niistä ilman mun siskojen ja vanhempien tukea.
  Olen käynyt Torontossa, oli tosi kiva vaan kierrellä kaupunkia ja nähdä vähän millainen paikka se on. Rakastuin täysin siihen kaupunkiin, Toronto muistuttaa mun mielestä todella paljon New Yorkia ja moni tietääkin millainen rakkaus mulla on sitä kaupunkia kohtaan. Löydän itseni monta kertaa vielä Torontosta ja olenkin jo suunnitellut meneväni sinne kavereiden kanssa parin viikon päästä. Tuon päiväreissun lisäksi, olen käynyt joogassa ja löytänyt lentopallon lisäksi uuden lajin itselleni. En ennen ois voinut kuvitella itseäni joogamassa, mutta tiettyjen asioiden takia mun on ollut pakko löytää jokin keino purkaa ahdistus ja stressi pois mun kehosta. Meditaatio ja jooga on auttanut paljon, tunnen oloni niin paljon paremmaksi.
   Koitan pitää yhteyttä Suomeen tasasin väliajoin, en välttämättä joka päivä puhu kavereille, en näe tarvetta siihen. Vähän aikaa sitten Skypettiin kaveriporukalla ja oli hauska huomata miten jotkut asiat ei ole muuttunut yhtään, samat jutut ja samat naurut siellä on edelleen. Kaipaan mun ystäviä, välillä enemmän ja välillä vähemmän. On kuitenkin mukava tietää, että ne ihmiset joiden kanssa oikeasti olen ystäviä tulee olemaan mun ystäviä vielä vuodenkin päästä.
  Vuodesta puheenollen, olen ehkä hieman kauhuissani tajuttuani vuoden vaihtuvan 29 päivän päästä. Paljon on kivoja asioita luvassa, viikonlopun vietän Buffalossa vaihtareiden kanssa ja olen super innoissani siitä. Vaihtarit on täysin omanlaisensa perhe mulle, vertaistuki ja turva. Luvassa siis kiva viikonloppu, jonka jälkeen on taas normaali arki ja muita kivoja juttuja. Palaillaan taas!

2015/11/23

IHANAN KAMALA SOSIAALINEN MEDIA

Näyttökuva 2015-11-22 kello 11.22.19
On helppoa aloittaa käyttämään sosiaalista mediaa, on helppoa jäädä koukkuun siihen. Täysin toinen tarina onkin se, miten siitä pääsee eroon. Addiktio someen on mun mielestä ehkä pahempi kuin addiktio mihinkään muuhun, tätä addiktiota kun on niin vaikea huomata ja ennen kaikkea vaikea myöntää. Olen itsekkin yksi näistä uhreista, pystyn myöntämään sen täysin. En kuitenkaan pidä mun addiktioa yhtään niin pahana,mitä se ehkä ennen oli. Täällä Kanadassa on ollut pakko oppia elämään hetkessä, enkä ole hetkessä mukana jos olen koko ajan somessa.
    Päivitän instagramia ahkerasti, tykkään pitää mun postaustahdin suht samana siellä. Kuva päivässä. Haluan postata mun kuulumisia ja tekemisiä täältä, näin ollen mun ei tarvi erikseen jokaiselle kertoa mitä puuhailen ja mitä mulle kuuluu.
    Vaikein asia tällä hetkellä on varmasti se, että nään melkein koko ajan mitä mun kaverit tekee ja mitä kotona Suomessa tapahtuu. On ollut vaikea hyväksyä, etten mä ole siellä niiden kanssa tekemässä kaikkia kivoja juttuja. Kuitenkin, kun laittaa ajatukset ojennukseen ja miettii, niin en menetä mitään. Voin vuoden päästä tehdä samoja juttuja mun kavereiden kanssa, olen kuitenkin vuoden verran ainutlaatuisia kokemuksia rikkaampi, enkä mistään hinnasta luopuis niistä kokemuksista. Toisaalta, jos ajattellee tätä asiaa positiivisesti, on kiva nähdä mitä kaverit tekee ilman että joutuu jokaiselta yksitellen kyselemään. Eli homma toimii vähän molempiin suuntiin.
Näyttökuva 2015-11-22 kello 11.19.14
Olen monesti miettinyt, millasta mun elämä olis ilman sosiaalista mediaa. Instagram, snapchat, twitter, blogi. Miten nämä on vaikuttanut mun elämään, vai onko mitenkään? Olisi tyhmää sanoa etten ole mitään hyvää näistä saanut, sillä se ei ole totta. Olen saanut paljon hyviä kavereita somen kautta, sellaisia ihmisiä joita en muuten olisi välttämättä ikinä tavannut. Olen oppinut paljon itsestäni ja muista ihmisistä, nään enemmän mitä ympärillä tapahtuu ja pystyn ymmärtämään asioita eritavalla. Vaikka sosiaalinen media on musta kamala, on se silti aika ihana.
   Sosiaalinen media on mulle myös vähän niin kuin päiväkirja. Blogikirjotukset, twiitit ja instakuvat muistuttaa mua asioista mitä tehnyt täällä olessa. On hauska katsoa mitä olen kirjottanut kolme kuukautta sitte blogiin, koska ajatukset on ihan erilaiset mitä ne sillon oli.
  En ole poistamassa mun tilejä, vaikka monesti niin ajattelenkin. Välillä on hyvä pitää taukoa tästä kaikesta ja elää ihan siinä tilanteessa missä on. Kännykät ja koneet hetkeks syrjään, alota ihan oikea keskustelu ja kato miten se toimii. Pyrin täällä ollessa juttelemaan enemmän kavereiden kuin puhelimen kanssa, välillä on hankalaa sillä kaikki kaverit seurustelee kännyköiden kanssa.

 Kaiken tämän tekstin jälkeen, onkin hyvä mainostaa omia sometilejä. Löydyn melkeimpä kaikkialta nimellä @Saarahelkela joten käy seuraamassa, jos kiinnostaa kuulumiset ja kuvat useemmin kuin kerran viikossa.  
Palaillaan taas! Ensi postauksessa kuulumisia ja kuvia kuluneilta viikoilta.

2015/11/08

I AM NOT THE SAME, HAVING SEEN THE MOON SHINE ON THE OTHER SIDE OF THE WORLD

DSC_8477DSC_8514
Heippa!
Minut pyydettiin viime viikolla puhumaan vaihtovuodesta ja siitä millaista on olla vaihto-oppilas. En ollut valmistellut mun puhetta mitenkään edellisenä iltana, en yleensäkkään suunnittele mitään puheita vaan annan ajatuksen tulla mun päästä. Mietin kuitenkin ennen mun vuoroa vähän mistä aloittaisin ja mitä sanoisin, niimpä meinasin nyt kertoa teille vähän samoja juttuja mistä puhuin ensi vuoden vaihtareille.
   On helppoa lähteä vaihtoon, mutta on ihan toinen asia oikeasti olla läsnä ja nauttia vuodesta. Pitää muistaa paljon asioita, oppia hyväksymään monta juttua ennen kuin sun vuosi oikeasti voi alkaa. Ei todellakaan pidä olettaa, että elämä olisi mitenkään helppoa. Joudut tekemään monia valintoja vuoden aikana, joista jotkut ei välttämättä ole oikeita mutta virheistä pitää oppia.
  Vaihtovuosi ei ole lomamatka, tänne tullaan oppimaan uutta kieltä ja kulttuuria. Sun tehtävä on vuoden aikana sopeutua mahdollisimman hyvin maahan jossa elät. Sopeutuminen ottaa aikansa, riippuen tietysti kulttuurista ja kielestä. Itse sopeuduin todella nopeasti, mulla ei kulttuurishokki oikeen koskaan iskenyt, sillä Kanadassa on niin paljon samoja asioita kuin Suomessa.
   Tulet käymään koulussa, niinkuin kaikki muutkin paikalliset nuoret. Koulu auttaa sopeutumaan, sieltä saa kavereita ja tekemistä. Vaikka oletkin lähtenyt opiskelemaan vuodeksi ulkomaille, ei koulusta tarvitse stressata. Kukaan ei oleta sun saavan kymppejä kokeista, eikä kukaan oleta sun osaavan kaikkea täydellisesti. Riittää kunhan osoitat olevasi kiinnostunut, ilmaannut tunneille ja yrität olla kaikessa mukana. En itsekkään ymmärrä kaikkea mitä liikuntatieteen tunnilla käsitellään enkä todellakaan ole luokan tähtioppilas koearvosanojen perusteella, mutta teen kuitenkin töitä aineen eteen. Omasta kokemuksesta olen myös huomannut kuinka paljon auttaa, jos esittäytyy opettajalle, kertoo millä tasolla kielitaito on ja mitä sulta kannattaa odottaa. Kannattaa myös suoraan sanoa jos ei ymmärä jotai, sua ei osata auttaa jos et kysy.
DSC_8499 DSC_8485
   Uusi kieli, uudet ihmiset ja täysin uusi maa voi tuntua pelottavalta ajatukselta, aluksi se ehkä onkin. Olet täysin yksin maassa, josta et vielä tunne ketään, mutta jos heittäydyt kaikkeen mukaan ja olet kiinnostunut kaikesta, sulla onkin nopeemmin kuin huomaatkaan iso joukko ihmisiä ympärilläsi. Koulussa ihmiset on tosi kiinnostuneita vaihto-oppilaista, susta puhutaan mutta kukaan ei välttämättä puhu sulle. Ole siis ensimmäinen, kysy voitko tehdä matikan tehtäviä jonkun kanssa. Kysy, voitko liittyä kaveriporukkaan ja syödä lounasta yhdessä. En ole kertaakaan vielä törmännyt kieltävään vastaukseen, negatiiviset ajatukset on vain omassa päässä ja kun niistä pääsee eroon, huomaa niin paljon uusia asioita.
    Kaikki negativiinen on loppujen lopuksi positiivista, olen sanonut tämän ennenkin,mutta se pitää täysin paikkansa. Vaihtovuosi on paras asia mitä voit ikinä tehdä. Tämä ei toki ole ilmaista, mutta saat kyllä varmasti vastinetta rahoillesi ja tulet saamaan niin paljon upeita kokemuksia, joita ei voi rahan arvolla edes mitata. Kasvat henkisesti enemmän vuoden aikana, opit itsenäistymään ja ottamaan enemmän vastuuta itsestäsi. Sun ajatukset muuttuu ja osaat katsoa maailmaa eritavalla kuin ennen.
  Täytyy tunnustaa, että olen kirjoittanut tätä postausta melkein viikon. Mun piti julkaista tää heti samana päivänä kun olin pitämässä puhetta, mutta mulla on ollut hankaluuksia kirjoittaa tätä. Ei siksi, etten tietäisi mitä kirjoitan tai sanon, vaan siksi etten osaa muodostaa kunnolla lauseita päässäni Suomeksi enkä muista kaikkia sanoja enää yhtä nopeasti kuin ennen. Tämä on toki hyvä merkki ja on hauska huomata miten paljon paremmin mulla sujuu puhe ja kirjoitus toisella kielellä. Aijon kuitenkin pitää blogin suomenkielisenä ainakin toistaiseksi, voi olla että mieli muuttuu ja vuoden päästä kirjoitankin englanniksi.
  Jos olet vähääkään kiinnostunut lähtemään vaihtoon, nyt on aika hakea. Kannattaa kiirehtiä, sillä jotkut järjestöt tekee päätöksiä jo tässä kuussa. Googleta siis mahdollisia järjestöjä, vertaile niitä ja hae mahdollisimman pian. Puhu vanhemmillesi ja kannusta kaveritkin hakemaan. Elämäsi vuosi saattaa alkaa jo ensi elokuussa. Palaillaan taas! Kommentoi jos on kysyttävää tai jotain lisättävää.

2015/11/04

HALLOWEEN

1-halloweenIMG_58751-halloween1 Uusia juttuja, uusia juttuja. En ole ikinä oikeen innostunut pukeutumaan asuihin, en tunne oloani kovin mukavaksi niissä, joten en odottanut Halloweenia. Päätin kuitenkin mennä kavereiden mukana ulos ja pukeutua jotenkin, en halunnut olla ainut asuton. Ilta osottautui kuitenkin todella hauskaksi, mulla itselläni taisi olla hauskinta mun asun takia. Viime hetken älynväläys, nopea vilkaisu isän vaatekaappiin ja hauskin halloween asu oli valmis. Suomituristi aiheutti hilpeyttä myös kavereissa, omassa päässäni soi JVG:n Kran Turismo koko illan enkä voinut olla hymyilemättä aina kun näin oman peilikuvani.
     Lauantaina tehtiin myös kurpitsat terasille iltaa varten. Luulin kurpitsan veistämisen olevan helppoa, mutta mun luulot osottautui kyllä vääriksi. Saa käyttää käsivoimia ja järkeä kyllä ihan huolella ellei halua pilata kurpitsaa. Valitsin melko helpon kuvion ja onnistuin oikeastaan hyvin.
Kokemus oli hauska, en edelleenkään ole Halloweenin suurin ystävä, mutta voi olla että ensi vuonna haluankin pukeutua. Palaillaan taas!

2015/10/30

THERE ARE TWO WAYS TO BE HAPPY; IMPROVE YOUR REALITY, OR LOWER YOUR EXPECTATIONS

thumb_DSC_0347_1024DSC_1203thumb_DSC_0348_1024
Taas yksi kuukausi vierähtänyt minun silmien edestä, en edes tiedä mihin kaikki päivät menee, tuntuu kuin olisin vasta saapunut tänne.
     Kaikenkaikkiaan asiat on todella hyvin täällä, on ollut ylä- ja alamäkiä, mutta se kuuluu asiaan. Olen erittäin onnekas host perheestäni, olen vajaassa kolmessa kuukaudessa muodostanut erittäin vahvan siteen siskojen kanssa ja todella läheisen siteen myös vanhempien kanssa. Minut on hyväksytty tähän perheeseen alusta alkaen perheenjäsenenä, ei vieraana. On hienoa huomata kuinka ehdin näin lyhyessä ajassa saamaan ympärilleni näin upeita ihmisiä, olen kiitollinen siitä. Saan myös kiittää mun siskoja siitä, että olen saanut paljon uusia kavereita.
     Alamäistä puheen ollen, haluan kertoa teille kaikille jotka olette ensi vuonna tai ikinä sen jälkeen lähdössä vaihtoon, niistä selviää. Alamäet sattuu, koti-ikävä on maailman kamalin tunne eikä siihen auta mikään muu kuin aika. Kaikki negatiivinen mitä koen tämän kuluvan vuoden aikana on loppupeleissä pelkkää positiivista. Jokainen virhe ja murhe kasvattaa ihmisenä enemmän kuin mikään muu. Voisin sanoa, että olen kahdessa kuukaudessa kasvanut henkisesti enemmän kuin viimeisen vuoden aikana yhteensä. Olen oppinut itsestäni paljon uusia asioita, olen myös oppinut ymmärtämään etten pysty kontrolloimaan kaikkea mitä minun elämässä tapahtuu. DSC_1206thumb_DSC_0340_1024
Nämä kuvat on viime viikonlopulta, en tiedä mikä näissä kuvissa viehättää mua, mutta nämä on ehdottomasti mun lempikuvia tähän mennessä. Mulla on perhe täällä Kanadassa, mutta mulla on perhe myös ympäri maailmaa. Kaksikymmentäneljä upeaa ihmistä kahdeksastatoista eri maasta. Olen tullut näiden ihmisten kanssa kahden viikonlopun aikana läheisemmäksi, kuin joidenkin kavereiden kanssa Suomessa monen vuoden aikana. Tämän vuoden jälkeen voin matkustaa ympäri maailmaa ja melkein jokaiselta mantereelta löytyy joku jonka luona vierailla. Voin kiertää Eurooppaa ja käydä moikkaamassa puolia mun kavereista. Tämä on yksi niistä monista syistä, miksi vaihtovuosi on elämäni paras vuosi. Lupasin viikonloppuna mun piirin johtajalle, että yritän tehdä mun vuodesta parhaan enkä aijo pettää tätä lupausta.
     Olen valmis Halloweeniin, olen valmis marraskuuhun ja siihen mitä tulevat kuukaudet tuo tullessaan. Kun ei odota mitään, ei voi pettyä. Voisi kuvitella, että tuo ohje on hieman masentava, mutta olen huomannut sen toimivan hyvin. On helpompi nauttia pienistä ja uusista asioista, kun ei ole asettanut mitään ennakko-odotuksia asioita kohtaan. Mulla on paljon juttuja mitä haluaisin vuoden aikana nähdä tai tehdä, mutten odota minkään niistä välttämättä tapahtuvan. On opittava elämään hetkessä ja arvostamaan sitä mitä minulla on jo.
     Kaikki hyvin Kanadassa, toivottavasti myös Suomessa. Palaillaan taas!


2015/10/25

ELLICOTTVILLE


GOPR0037GOPR0050
GOPR0065
GOPR0082 GOPR0074
Heippa taas pitkästä aikaan!
Sanat ei riitä kuvailemaan kuinka onnellinen fiilis mulla on tästä viikonlopusta. Rotary District 7090 Conference kesti perjantaista sunnuntaihin, tekemistä riitti joka päivälle enemmän kuin tarpeeksi. Oli halloweentanssit, kiipeilypuisto, gaala ja paljon muuta kivaa tekemistä. Vaihto-oppilaat on kuin toinen perhe mulle, tullaan kaikki niin hyvin toimeen keskenämme ja meillä on aina hauskaa kun nähdään, tämä viikonloppu osotti sen taas. Unta on kertynyt kahden yön aikana kymmenen tuntia, joten viikonloppu vedettiin melko vahvasti kahvin ja naurun voimalla eteenpäin. Nyt puol kymmenen illalla, tuntuu että vois nukkua vuoden joten suuntaankin piakkoin nukkumaan.
    Kuten joku ehkä kuvista osaa päätellä, tein elämäni parhaan ostoksen perjantaina. Ostin GoPron, enkä kadu sekunttiakaan päätöstä. Vielä on paljon opittavaa siitä laitteesta, tämä viikonloppu meni täysin testaillessa miten laite toimii. Niin paljon uusia toimintoja verrattuna mun veljen GoProhon, joten ei ollut kaikki säädöt ihan hallussa vielä. Tulen kantamaan GoProta todennäköisesti aina mukana, joten uskoisin kuvia kertyvän hieman tiheämpään tahtiin kuin aikaisemmin.
  Tästä viikonlopusta tulette varmista vielä kuulemaan ja näkemään kaikkea, mulla on paljon puhuttavaa tästä ja odotan vielä parempia kuvia. Ensi viikolla lähetän kuukausiraportin mun kirjeenvaihtajalle joten ajattelin selleisen tehdä tännekkin. Koitan myös joissain vaiheessa saada aikaiseksi muokata videot, jotka olen kuvannut ihan vaihtovuoden alussa. Pitää katsoa millasta materiaalia siellä on, onko niissä enää mitää julkasemisen arvosta.
  Nyt rupeaa ajatus tökkimään sen verran pahasti, että on aika painua nukkumaan. Palaillaan taas!

2015/10/15

151015

IMG_9076IMG_8945
IMG_8912
IMG_9197IMG_8961IMG_9095
Heippa!
Fiilikset on jo paljon paremmat sitten viime postauksen. Thanksgivin oli uusi kokemus, ei niinkään mikään hieno juttu, mutta uusi. Tapasin paljon uusia sukulaisia, äidin puolelta noin kolmekymmentä uutta ihmistä.
Viime viikkoina on tapahtunut paljon kaikkea, pieniä juttuja joista pitää muistaa iloita. Käytiin shoppailemassa siskon kanssa yksi päivä ja perheen kanssa syömässä Jack Astorsissa. On ollut homecoming tanssit ja spirit day. Koulun yhteishenki on niin paljon parempi kuin esimerkiksi meidän lukion yhteishenki Suomessa. Oli hauskaa kun kaikki pukeutui koulun väreihin ja kannustettiin futisjoukkue voittoon. Koulun vessoista löytyy jos jonkinlaista motivaatiotekstiä, kannustusta ja rakkauden tunnustusta.
  En ole ennen ollut teen ystävä, mutta nyt viimeisen vuoden aikana olen pikkuhiljaa syttynyt sille ja täällä Kanadassa sisko tietää kaiken teestä, joten sitä kuluu meidän perheessä ihan huolella. Löysin kaupasta PUKKA- teetä ja olin iloinen kun lempi makukin löytyi hyllystä.
  Syksy on vihdoin saapunut tännekkin, lehdet on jo vaihtanut väriä ja vaahterat on upeita. Joka päivä kuljen kouluun bussilla ja saan katsella ikkunasta puiden väriloistoa.
  Tuntuu, että viikko vasta alkoi ja nyt on jo torstai. Viikonloppuna luvassa kaikkea kivaa kavereiden kanssa. Palaillaan taas!