IHANAN KAMALA SOSIAALINEN MEDIA

On helppoa aloittaa käyttämään sosiaalista mediaa, on helppoa jäädä koukkuun siihen. Täysin toinen tarina onkin se, miten siitä pääsee eroon. Addiktio someen on mun mielestä ehkä pahempi kuin addiktio mihinkään muuhun, tätä addiktiota kun on niin vaikea huomata ja ennen kaikkea vaikea myöntää. Olen itsekkin yksi näistä uhreista, pystyn myöntämään sen täysin. En kuitenkaan pidä mun addiktioa yhtään niin pahana,mitä se ehkä ennen oli. Täällä Kanadassa on ollut pakko oppia elämään hetkessä, enkä ole hetkessä mukana jos olen koko ajan somessa.
    Päivitän instagramia ahkerasti, tykkään pitää mun postaustahdin suht samana siellä. Kuva päivässä. Haluan postata mun kuulumisia ja tekemisiä täältä, näin ollen mun ei tarvi erikseen jokaiselle kertoa mitä puuhailen ja mitä mulle kuuluu.
    Vaikein asia tällä hetkellä on varmasti se, että nään melkein koko ajan mitä mun kaverit tekee ja mitä kotona Suomessa tapahtuu. On ollut vaikea hyväksyä, etten mä ole siellä niiden kanssa tekemässä kaikkia kivoja juttuja. Kuitenkin, kun laittaa ajatukset ojennukseen ja miettii, niin en menetä mitään. Voin vuoden päästä tehdä samoja juttuja mun kavereiden kanssa, olen kuitenkin vuoden verran ainutlaatuisia kokemuksia rikkaampi, enkä mistään hinnasta luopuis niistä kokemuksista. Toisaalta, jos ajattellee tätä asiaa positiivisesti, on kiva nähdä mitä kaverit tekee ilman että joutuu jokaiselta yksitellen kyselemään. Eli homma toimii vähän molempiin suuntiin.

Olen monesti miettinyt, millasta mun elämä olis ilman sosiaalista mediaa. Instagram, snapchat, twitter, blogi. Miten nämä on vaikuttanut mun elämään, vai onko mitenkään? Olisi tyhmää sanoa etten ole mitään hyvää näistä saanut, sillä se ei ole totta. Olen saanut paljon hyviä kavereita somen kautta, sellaisia ihmisiä joita en muuten olisi välttämättä ikinä tavannut. Olen oppinut paljon itsestäni ja muista ihmisistä, nään enemmän mitä ympärillä tapahtuu ja pystyn ymmärtämään asioita eritavalla. Vaikka sosiaalinen media on musta kamala, on se silti aika ihana.
   Sosiaalinen media on mulle myös vähän niin kuin päiväkirja. Blogikirjotukset, twiitit ja instakuvat muistuttaa mua asioista mitä tehnyt täällä olessa. On hauska katsoa mitä olen kirjottanut kolme kuukautta sitte blogiin, koska ajatukset on ihan erilaiset mitä ne sillon oli.
  En ole poistamassa mun tilejä, vaikka monesti niin ajattelenkin. Välillä on hyvä pitää taukoa tästä kaikesta ja elää ihan siinä tilanteessa missä on. Kännykät ja koneet hetkeks syrjään, alota ihan oikea keskustelu ja kato miten se toimii. Pyrin täällä ollessa juttelemaan enemmän kavereiden kuin puhelimen kanssa, välillä on hankalaa sillä kaikki kaverit seurustelee kännyköiden kanssa.

 Kaiken tämän tekstin jälkeen, onkin hyvä mainostaa omia sometilejä. Löydyn melkeimpä kaikkialta nimellä @Saarahelkela joten käy seuraamassa, jos kiinnostaa kuulumiset ja kuvat useemmin kuin kerran viikossa.  
Palaillaan taas! Ensi postauksessa kuulumisia ja kuvia kuluneilta viikoilta.

I AM NOT THE SAME, HAVING SEEN THE MOON SHINE ON THE OTHER SIDE OF THE WORLD

Heippa!
Minut pyydettiin viime viikolla puhumaan vaihtovuodesta ja siitä millaista on olla vaihto-oppilas. En ollut valmistellut mun puhetta mitenkään edellisenä iltana, en yleensäkkään suunnittele mitään puheita vaan annan ajatuksen tulla mun päästä. Mietin kuitenkin ennen mun vuoroa vähän mistä aloittaisin ja mitä sanoisin, niimpä meinasin nyt kertoa teille vähän samoja juttuja mistä puhuin ensi vuoden vaihtareille.
   On helppoa lähteä vaihtoon, mutta on ihan toinen asia oikeasti olla läsnä ja nauttia vuodesta. Pitää muistaa paljon asioita, oppia hyväksymään monta juttua ennen kuin sun vuosi oikeasti voi alkaa. Ei todellakaan pidä olettaa, että elämä olisi mitenkään helppoa. Joudut tekemään monia valintoja vuoden aikana, joista jotkut ei välttämättä ole oikeita mutta virheistä pitää oppia.
  Vaihtovuosi ei ole lomamatka, tänne tullaan oppimaan uutta kieltä ja kulttuuria. Sun tehtävä on vuoden aikana sopeutua mahdollisimman hyvin maahan jossa elät. Sopeutuminen ottaa aikansa, riippuen tietysti kulttuurista ja kielestä. Itse sopeuduin todella nopeasti, mulla ei kulttuurishokki oikeen koskaan iskenyt, sillä Kanadassa on niin paljon samoja asioita kuin Suomessa.
   Tulet käymään koulussa, niinkuin kaikki muutkin paikalliset nuoret. Koulu auttaa sopeutumaan, sieltä saa kavereita ja tekemistä. Vaikka oletkin lähtenyt opiskelemaan vuodeksi ulkomaille, ei koulusta tarvitse stressata. Kukaan ei oleta sun saavan kymppejä kokeista, eikä kukaan oleta sun osaavan kaikkea täydellisesti. Riittää kunhan osoitat olevasi kiinnostunut, ilmaannut tunneille ja yrität olla kaikessa mukana. En itsekkään ymmärrä kaikkea mitä liikuntatieteen tunnilla käsitellään enkä todellakaan ole luokan tähtioppilas koearvosanojen perusteella, mutta teen kuitenkin töitä aineen eteen. Omasta kokemuksesta olen myös huomannut kuinka paljon auttaa, jos esittäytyy opettajalle, kertoo millä tasolla kielitaito on ja mitä sulta kannattaa odottaa. Kannattaa myös suoraan sanoa jos ei ymmärä jotai, sua ei osata auttaa jos et kysy.

   Uusi kieli, uudet ihmiset ja täysin uusi maa voi tuntua pelottavalta ajatukselta, aluksi se ehkä onkin. Olet täysin yksin maassa, josta et vielä tunne ketään, mutta jos heittäydyt kaikkeen mukaan ja olet kiinnostunut kaikesta, sulla onkin nopeemmin kuin huomaatkaan iso joukko ihmisiä ympärilläsi. Koulussa ihmiset on tosi kiinnostuneita vaihto-oppilaista, susta puhutaan mutta kukaan ei välttämättä puhu sulle. Ole siis ensimmäinen, kysy voitko tehdä matikan tehtäviä jonkun kanssa. Kysy, voitko liittyä kaveriporukkaan ja syödä lounasta yhdessä. En ole kertaakaan vielä törmännyt kieltävään vastaukseen, negatiiviset ajatukset on vain omassa päässä ja kun niistä pääsee eroon, huomaa niin paljon uusia asioita.
    Kaikki negativiinen on loppujen lopuksi positiivista, olen sanonut tämän ennenkin,mutta se pitää täysin paikkansa. Vaihtovuosi on paras asia mitä voit ikinä tehdä. Tämä ei toki ole ilmaista, mutta saat kyllä varmasti vastinetta rahoillesi ja tulet saamaan niin paljon upeita kokemuksia, joita ei voi rahan arvolla edes mitata. Kasvat henkisesti enemmän vuoden aikana, opit itsenäistymään ja ottamaan enemmän vastuuta itsestäsi. Sun ajatukset muuttuu ja osaat katsoa maailmaa eritavalla kuin ennen.
  Täytyy tunnustaa, että olen kirjoittanut tätä postausta melkein viikon. Mun piti julkaista tää heti samana päivänä kun olin pitämässä puhetta, mutta mulla on ollut hankaluuksia kirjoittaa tätä. Ei siksi, etten tietäisi mitä kirjoitan tai sanon, vaan siksi etten osaa muodostaa kunnolla lauseita päässäni Suomeksi enkä muista kaikkia sanoja enää yhtä nopeasti kuin ennen. Tämä on toki hyvä merkki ja on hauska huomata miten paljon paremmin mulla sujuu puhe ja kirjoitus toisella kielellä. Aijon kuitenkin pitää blogin suomenkielisenä ainakin toistaiseksi, voi olla että mieli muuttuu ja vuoden päästä kirjoitankin englanniksi.
  Jos olet vähääkään kiinnostunut lähtemään vaihtoon, nyt on aika hakea. Kannattaa kiirehtiä, sillä jotkut järjestöt tekee päätöksiä jo tässä kuussa. Googleta siis mahdollisia järjestöjä, vertaile niitä ja hae mahdollisimman pian. Puhu vanhemmillesi ja kannusta kaveritkin hakemaan. Elämäsi vuosi saattaa alkaa jo ensi elokuussa. Palaillaan taas! Kommentoi jos on kysyttävää tai jotain lisättävää.

HALLOWEEN

Uusia juttuja, uusia juttuja. En ole ikinä oikeen innostunut pukeutumaan asuihin, en tunne oloani kovin mukavaksi niissä, joten en odottanut Halloweenia. Päätin kuitenkin mennä kavereiden mukana ulos ja pukeutua jotenkin, en halunnut olla ainut asuton. Ilta osottautui kuitenkin todella hauskaksi, mulla itselläni taisi olla hauskinta mun asun takia. Viime hetken älynväläys, nopea vilkaisu isän vaatekaappiin ja hauskin halloween asu oli valmis. Suomituristi aiheutti hilpeyttä myös kavereissa, omassa päässäni soi JVG:n Kran Turismo koko illan enkä voinut olla hymyilemättä aina kun näin oman peilikuvani.
     Lauantaina tehtiin myös kurpitsat terasille iltaa varten. Luulin kurpitsan veistämisen olevan helppoa, mutta mun luulot osottautui kyllä vääriksi. Saa käyttää käsivoimia ja järkeä kyllä ihan huolella ellei halua pilata kurpitsaa. Valitsin melko helpon kuvion ja onnistuin oikeastaan hyvin.
Kokemus oli hauska, en edelleenkään ole Halloweenin suurin ystävä, mutta voi olla että ensi vuonna haluankin pukeutua. Palaillaan taas!