THERE ARE TWO WAYS TO BE HAPPY; IMPROVE YOUR REALITY, OR LOWER YOUR EXPECTATIONS

Taas yksi kuukausi vierähtänyt minun silmien edestä, en edes tiedä mihin kaikki päivät menee, tuntuu kuin olisin vasta saapunut tänne.
     Kaikenkaikkiaan asiat on todella hyvin täällä, on ollut ylä- ja alamäkiä, mutta se kuuluu asiaan. Olen erittäin onnekas host perheestäni, olen vajaassa kolmessa kuukaudessa muodostanut erittäin vahvan siteen siskojen kanssa ja todella läheisen siteen myös vanhempien kanssa. Minut on hyväksytty tähän perheeseen alusta alkaen perheenjäsenenä, ei vieraana. On hienoa huomata kuinka ehdin näin lyhyessä ajassa saamaan ympärilleni näin upeita ihmisiä, olen kiitollinen siitä. Saan myös kiittää mun siskoja siitä, että olen saanut paljon uusia kavereita.
     Alamäistä puheen ollen, haluan kertoa teille kaikille jotka olette ensi vuonna tai ikinä sen jälkeen lähdössä vaihtoon, niistä selviää. Alamäet sattuu, koti-ikävä on maailman kamalin tunne eikä siihen auta mikään muu kuin aika. Kaikki negatiivinen mitä koen tämän kuluvan vuoden aikana on loppupeleissä pelkkää positiivista. Jokainen virhe ja murhe kasvattaa ihmisenä enemmän kuin mikään muu. Voisin sanoa, että olen kahdessa kuukaudessa kasvanut henkisesti enemmän kuin viimeisen vuoden aikana yhteensä. Olen oppinut itsestäni paljon uusia asioita, olen myös oppinut ymmärtämään etten pysty kontrolloimaan kaikkea mitä minun elämässä tapahtuu.
Nämä kuvat on viime viikonlopulta, en tiedä mikä näissä kuvissa viehättää mua, mutta nämä on ehdottomasti mun lempikuvia tähän mennessä. Mulla on perhe täällä Kanadassa, mutta mulla on perhe myös ympäri maailmaa. Kaksikymmentäneljä upeaa ihmistä kahdeksastatoista eri maasta. Olen tullut näiden ihmisten kanssa kahden viikonlopun aikana läheisemmäksi, kuin joidenkin kavereiden kanssa Suomessa monen vuoden aikana. Tämän vuoden jälkeen voin matkustaa ympäri maailmaa ja melkein jokaiselta mantereelta löytyy joku jonka luona vierailla. Voin kiertää Eurooppaa ja käydä moikkaamassa puolia mun kavereista. Tämä on yksi niistä monista syistä, miksi vaihtovuosi on elämäni paras vuosi. Lupasin viikonloppuna mun piirin johtajalle, että yritän tehdä mun vuodesta parhaan enkä aijo pettää tätä lupausta.
     Olen valmis Halloweeniin, olen valmis marraskuuhun ja siihen mitä tulevat kuukaudet tuo tullessaan. Kun ei odota mitään, ei voi pettyä. Voisi kuvitella, että tuo ohje on hieman masentava, mutta olen huomannut sen toimivan hyvin. On helpompi nauttia pienistä ja uusista asioista, kun ei ole asettanut mitään ennakko-odotuksia asioita kohtaan. Mulla on paljon juttuja mitä haluaisin vuoden aikana nähdä tai tehdä, mutten odota minkään niistä välttämättä tapahtuvan. On opittava elämään hetkessä ja arvostamaan sitä mitä minulla on jo.
     Kaikki hyvin Kanadassa, toivottavasti myös Suomessa. Palaillaan taas!

ELLICOTTVILLE

Heippa taas pitkästä aikaan!
Sanat ei riitä kuvailemaan kuinka onnellinen fiilis mulla on tästä viikonlopusta. Rotary District 7090 Conference kesti perjantaista sunnuntaihin, tekemistä riitti joka päivälle enemmän kuin tarpeeksi. Oli halloweentanssit, kiipeilypuisto, gaala ja paljon muuta kivaa tekemistä. Vaihto-oppilaat on kuin toinen perhe mulle, tullaan kaikki niin hyvin toimeen keskenämme ja meillä on aina hauskaa kun nähdään, tämä viikonloppu osotti sen taas. Unta on kertynyt kahden yön aikana kymmenen tuntia, joten viikonloppu vedettiin melko vahvasti kahvin ja naurun voimalla eteenpäin. Nyt puol kymmenen illalla, tuntuu että vois nukkua vuoden joten suuntaankin piakkoin nukkumaan.
    Kuten joku ehkä kuvista osaa päätellä, tein elämäni parhaan ostoksen perjantaina. Ostin GoPron, enkä kadu sekunttiakaan päätöstä. Vielä on paljon opittavaa siitä laitteesta, tämä viikonloppu meni täysin testaillessa miten laite toimii. Niin paljon uusia toimintoja verrattuna mun veljen GoProhon, joten ei ollut kaikki säädöt ihan hallussa vielä. Tulen kantamaan GoProta todennäköisesti aina mukana, joten uskoisin kuvia kertyvän hieman tiheämpään tahtiin kuin aikaisemmin.
  Tästä viikonlopusta tulette varmista vielä kuulemaan ja näkemään kaikkea, mulla on paljon puhuttavaa tästä ja odotan vielä parempia kuvia. Ensi viikolla lähetän kuukausiraportin mun kirjeenvaihtajalle joten ajattelin selleisen tehdä tännekkin. Koitan myös joissain vaiheessa saada aikaiseksi muokata videot, jotka olen kuvannut ihan vaihtovuoden alussa. Pitää katsoa millasta materiaalia siellä on, onko niissä enää mitää julkasemisen arvosta.
  Nyt rupeaa ajatus tökkimään sen verran pahasti, että on aika painua nukkumaan. Palaillaan taas!

151015

Heippa!
Fiilikset on jo paljon paremmat sitten viime postauksen. Thanksgivin oli uusi kokemus, ei niinkään mikään hieno juttu, mutta uusi. Tapasin paljon uusia sukulaisia, äidin puolelta noin kolmekymmentä uutta ihmistä.
Viime viikkoina on tapahtunut paljon kaikkea, pieniä juttuja joista pitää muistaa iloita. Käytiin shoppailemassa siskon kanssa yksi päivä ja perheen kanssa syömässä Jack Astorsissa. On ollut homecoming tanssit ja spirit day. Koulun yhteishenki on niin paljon parempi kuin esimerkiksi meidän lukion yhteishenki Suomessa. Oli hauskaa kun kaikki pukeutui koulun väreihin ja kannustettiin futisjoukkue voittoon. Koulun vessoista löytyy jos jonkinlaista motivaatiotekstiä, kannustusta ja rakkauden tunnustusta.
  En ole ennen ollut teen ystävä, mutta nyt viimeisen vuoden aikana olen pikkuhiljaa syttynyt sille ja täällä Kanadassa sisko tietää kaiken teestä, joten sitä kuluu meidän perheessä ihan huolella. Löysin kaupasta PUKKA- teetä ja olin iloinen kun lempi makukin löytyi hyllystä.
  Syksy on vihdoin saapunut tännekkin, lehdet on jo vaihtanut väriä ja vaahterat on upeita. Joka päivä kuljen kouluun bussilla ja saan katsella ikkunasta puiden väriloistoa.
  Tuntuu, että viikko vasta alkoi ja nyt on jo torstai. Viikonloppuna luvassa kaikkea kivaa kavereiden kanssa. Palaillaan taas!

KOTI-IKÄVÄ VAI IKÄVÄ KOTI

New Yorkin orientaatiossa meille näytettiin kuva, jossa käyrän avulla kerrottiin vaihto-oppilaiden fiiliksistä vuoden aikana. Naureskeltiin takarivissä kavereiden kanssa sille, eihän me tietenkään mentäisi tuollaisen mukana. Meillä olisi maailman upein vuosi, kaikki olisi hienoa ja täydellistä. Voi kuinka väärässä me oltiinkaan.

    Kahden kuukauden jälkeen, tuo iloinen kupla on kyllä puhjennut ja rajusti. Olen juuri siinä kohtaa tunnekäyrää, jossa kahden kuukauden jälkeen on tavallista olla. Enää ei hymyilytä koko ajan, itse asiassa ärsyttää ihan sairaasti kun koko ajan pitää olla superkiinnostunut ja iloinen. Itse asiassa haluisi vaan kotiin, tuttuun ja turvalliseen. Ei tämä  ollutkaan se unelmien paikka ja ei kaikki toimi niin kuin haluisi.

   Olen oppinut arvostamaan Suomea ihan eritavalla mitä ennen. Kouluruoka on luksusta, samoin pyöräily kouluun ja melkein ilmainen netti. Kunnon maito on myös aika hieno juttu, ei sellaista osannut arvostaa ennen kuin avasin jääkaapin oven ja vastassa oli pussitettua maitoa. Kyllä, luit oikein. Pussitettu maito on kanadalaisten oma keksintö, en tosin voi kertoa miltä se maistuu sillä olen viimeksi kaksi kuukautta sitten juonut maitoa tai syönyt jugurttia. Laktoositonruoka kun on täällä melko vieras käsite.

  Kanadan pitäisi olla minun koti seuraavan vuoden, pelkkä ajatus ahdistaa. Viikon verran olen nyt kärsinyt järkyttävästä koti-ikävästä ja siihen ei auta mikään. Se kalvaa sisusta pikkuhiljaa, muistuttaa olemassa olostaan paikoissa joissa haluisit sen kaikista eniten pysyvän piilossa, mutta siihen on totuttava. Sen kanssa on elettävä, eikä sitä missään nimessä saa kieltää. Valehtelet itsellesi, jos väität ettet missään vaiheessa kaipaa kotiin.

   Tämä viikko on ollut minulle raskas, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Normaalisti puran kaiken stressin liikuntaan, kuntosali tai lenkki auttaa kivasti selvittämään päätä ja jaksamaan eteenpäin. Viikko sitten perjantaina minuun kuitenkin iski syksyn eka flunssa, enkä ole päässyt vieläkään siitä eroon. En siis ole voinut purkaa fiiliksiä millään minulle tutulla tavalla, joten olen ollut aika väsynyt. Voin suoraan kertoa, että tähän viikkoon ei kuulu yhtään päivää jolloin en olisi itkenyt edes vähän.

  Fiilikset siis kahden kuukauden jälkeen aika sekalaiset, en kuitenkaan ole katunut päätöstä lähteä vaihtoon päivääkään. Paljon on hyvääkin, pitää vaan pystyä näkemään positiivisia puolia asioista silloin kun fiilis on kaikista huonoin. Ei myöskään pidä hävetä sitä, ettei tänään jaksanutkaan lähteä katsomaan serkun jääkiekkopeliä. Ensi kerralla sitten. Välillä pitää uskaltaa myötää itselleen, ettei aina voi jaksaa eikä se tee sinusta yhtään sen huonompaa vaihto-oppilasta kuin kenestäkään muustakaan.

    Adapt or fail.

    Tällaiset ajatukset tänään, huomenna ehkä positiivisemmat. Kaiken kaikkiaan täällä on hyvä olla, Fazerin sininen ja suomalainen musiikki auttaa. Palaillaan taas! Kuvat ovat kesällä otettuja, en vain ole saanut aikaiseksi julkaista niitä. 

APPLEPICKING

Heippa!
Syksy on vihdoin saapunut tännekkin, ei sillä, että sitä olisin kaivannut. Nyt kun se kuitenkin on täällä, ei auta muuta kuin ottaa kaikki ilo irti.
      Lokakuu tarkoittaa kolmea asiaa; omenan poimintaa, kiitospäivää ja halloweenia. Voisin oikeastaan sanoa kaikkien noiden olevan mulle uusia asioita, toki olen omenoita kotonakin kerännyt, mutten samalla tavalla miten täällä se tehtiin. Ajettiin maatilalle, josta saatiin tollaset korit, jotka sitten kerättiin täyteen omenoita ja maksettiin sitten lähtiessä kassalle. Samalta maatilalta mennään varmaan ostamaan kurpitsat, sillä ne kuuluu halloweeniin. Suomessa halloween on iha eri juttu mitä täällä. Ollaan vasta lokakuun alussa, koko meidän talo on täynnä halloween koristeita ja sisko soittaa halloween musiikkia kellon ympäri. Koulussa kaverit suunnittelee asuja ja voin sanoa, että olen vähän hämmentynyt. Yritän olla innostunut, mutten oikeastaan osaa, sillä tää on niin uusi juttu mulle.
   Ennen halloweenia pitää kuitenkin selvitä kiitospäivästä, joka on täällä Kanadassa 12.9. Kiitospäivä on ruuan puolesta samanlainen kuin joulu ja meidän perheessä sitä ainakin juhlitaan lauantaina, sunnuntaina ja maanantaina. Paljon ruokaa ja todennäköisesti paljon uusia ihmisiä, sillä ainakin lauantaina ajetaan toisella paikkakunnalle hostäidin isän luo.
   Eilinen päivä meni kokonaan kotona maatessa ja nukkuessa. Mun keho ei ollut valmis syksyyn ja kylmyyteen, joten sairastuin syksyn ekaan flunssaan. Nyt pikkuhiljaa olen paranemaan päin, mutten kuitenkaan vielä ole ihan elämäni kunnossa. Palaillaan taas seuraavassa postauksessa! Jos ei enää tällä viikolla, niin ensi viikolla sitten kiitospäivä kuulumisissa.

OCTOBER 1

Heippa!
Vajaa kaksi kuukautta jo kulunut siitä kun lähdin Suomesta, aika menee ihan hirveen nopeesti. Ajattelin vähän päivittää kuulumisia ja fiiliksiä viime kuukausista, sillä jouduin just tekemään saman mun vaihtoasiamiehelle täällä Kanadassa.
     Mulla on oikeasti asiat tosi hyvin täällä, verrattuna siihen miten asiat vois olla. Mun perhe on tosi mukava ja oon siskojen kanssa tosi läheinen. Olen saanut kavereita koulusta ja olen sopetunut mun ympäristöön hyvin. Kavereilta olen saanu paljon tapaan miten puhun ja musiikkimakuun. Soittolistalta löytyy paljon sellaista musiikkia, jota en ennen tänne tuloa kuunnellut.
     Suurin helpotus mulle on varmaankin ollut se, että osasin puhua englantia hyvin jo ennen tänne tuloa. En tietenkään ymmärrä kaikkea mitä kuulen tai luen, jotku asiat on vielä liian vaikeita ymmärtää, mutta olen huomannut jo paljon kehitystä. Ajattelen jo osat asioista englanniksi ja puhe sujuu paljon sujuvammin mitä kaksi kuukautta sitten. Olen myös huomannut, ettei suomeksi puhuminen ole enää yhtä luontevaa. Kirjoitus sujuu, mutta jos puhun nopeasti, on mun vaikea muodostaa oikeanlaisia lauseita.
    En oikeastaan kaipaa Suomea yhtään, ehkä suklaata ja saunaa eniten tällä hetkellä. Kunnon koti-ikävä ei ole vielä iskenyt, en ole koskaan ollu sellainen ihminen joka kärsii koti-ikävää. En vähättele sitä tunnetta, tiedän kyllä miltä se tuntuu. Uskon, että joulun aikaan ikävä iskee muhunkin, mutta sen näkee sitten. Koitan elää hetkessä enkä murehtia turhista.
   Kuvat on vähän sieltä sun täältä. Olen käynyt veneilemässä, 60-vuotis hääpäiväjuhlissa, Hamiltonin suurimassa kauppakeskuksessa shoppailemassa sekä poimimassa omenoita. Lämpötilat muuten laski viikon aikana noin viistoista astetta, kymmenen astetta aamusin ei oikeen naurata tällä hetkellä.
   Elämä hymyilee täällä, vaikka juttu onkin vähän katkonaista tällä hetkellä sillä ajatus ei kulje. Palaillaan!