Taas yksi kuukausi vierähtänyt minun silmien edestä, en edes tiedä mihin kaikki päivät menee, tuntuu kuin olisin vasta saapunut tänne.
Kaikenkaikkiaan asiat on todella hyvin täällä, on ollut ylä- ja alamäkiä, mutta se kuuluu asiaan. Olen erittäin onnekas host perheestäni, olen vajaassa kolmessa kuukaudessa muodostanut erittäin vahvan siteen siskojen kanssa ja todella läheisen siteen myös vanhempien kanssa. Minut on hyväksytty tähän perheeseen alusta alkaen perheenjäsenenä, ei vieraana. On hienoa huomata kuinka ehdin näin lyhyessä ajassa saamaan ympärilleni näin upeita ihmisiä, olen kiitollinen siitä. Saan myös kiittää mun siskoja siitä, että olen saanut paljon uusia kavereita.
Alamäistä puheen ollen, haluan kertoa teille kaikille jotka olette ensi vuonna tai ikinä sen jälkeen lähdössä vaihtoon, niistä selviää. Alamäet sattuu, koti-ikävä on maailman kamalin tunne eikä siihen auta mikään muu kuin aika. Kaikki negatiivinen mitä koen tämän kuluvan vuoden aikana on loppupeleissä pelkkää positiivista. Jokainen virhe ja murhe kasvattaa ihmisenä enemmän kuin mikään muu. Voisin sanoa, että olen kahdessa kuukaudessa kasvanut henkisesti enemmän kuin viimeisen vuoden aikana yhteensä. Olen oppinut itsestäni paljon uusia asioita, olen myös oppinut ymmärtämään etten pysty kontrolloimaan kaikkea mitä minun elämässä tapahtuu.
Nämä kuvat on viime viikonlopulta, en tiedä mikä näissä kuvissa viehättää mua, mutta nämä on ehdottomasti mun lempikuvia tähän mennessä. Mulla on perhe täällä Kanadassa, mutta mulla on perhe myös ympäri maailmaa. Kaksikymmentäneljä upeaa ihmistä kahdeksastatoista eri maasta. Olen tullut näiden ihmisten kanssa kahden viikonlopun aikana läheisemmäksi, kuin joidenkin kavereiden kanssa Suomessa monen vuoden aikana. Tämän vuoden jälkeen voin matkustaa ympäri maailmaa ja melkein jokaiselta mantereelta löytyy joku jonka luona vierailla. Voin kiertää Eurooppaa ja käydä moikkaamassa puolia mun kavereista. Tämä on yksi niistä monista syistä, miksi vaihtovuosi on elämäni paras vuosi. Lupasin viikonloppuna mun piirin johtajalle, että yritän tehdä mun vuodesta parhaan enkä aijo pettää tätä lupausta.
Olen valmis Halloweeniin, olen valmis marraskuuhun ja siihen mitä tulevat kuukaudet tuo tullessaan. Kun ei odota mitään, ei voi pettyä. Voisi kuvitella, että tuo ohje on hieman masentava, mutta olen huomannut sen toimivan hyvin. On helpompi nauttia pienistä ja uusista asioista, kun ei ole asettanut mitään ennakko-odotuksia asioita kohtaan. Mulla on paljon juttuja mitä haluaisin vuoden aikana nähdä tai tehdä, mutten odota minkään niistä välttämättä tapahtuvan. On opittava elämään hetkessä ja arvostamaan sitä mitä minulla on jo.
Kaikki hyvin Kanadassa, toivottavasti myös Suomessa. Palaillaan taas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti