TALKYTALKY AND FAVOURITES / VIDEO

Heipparallaa!
Tein aikani kuluksi Youtubeen videon, en ole vielä kauhean luonteva kameran edessä mutta kyllä se siitä pikku hiljaa. Kertokaa kommentteissa mitä mieltä olette ja haluatteko lisää videoita. Video on englanniksi ja toivon, ettei se haittaa ketään. Palaillaan taas!

LETS SPEAK ENGLISH

Meinasin ensin kirjoittaa vaiheista, joita uuden kielen opiskelussa voi olla. Tietenkin olisin puhunut englannin kielestä, mutta siitä on niin kauan kun aloitin opiskelemaan sitä, että en edes muista ensimmäisiä vaiheita siinä. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa siitä, miten minun kielitaito on parantunut viimeisen puolen vuoden aikana ja mitä haasteita olen huomannut.

Olin erittäin onnekas, sillä jo tänne tultaessa osasin puhua englantia melko sujuvasti. Huomasin kuitenkin jo ensimmäisen viikon aikana, että koulussa englannin oppiminen ei todellakaan ole sama asia kuin sen puhuminen joka päivä. Aluksi nolotti ihan kauheasti, puhe oli änkyttämistä eikä lauseet meinannut muodostua mitenkään. Tuntui kömpelöltä keskustella yhtään mistään. Päivän päätteeksi päänsärky ja väsymys oli ihan huikeat, aivot kävi ylikierroksilla ensimmäisen kuukauden joten illalla sänkyyn mentäessä uni tuli erittäin nopeasti.

Pikku hiljaa kesän edetessä puhuminen alkoi sujua luontevammin, lauseet ei enää tökkinyt niin paljon kuin ennen ja sanavarasto oli selvästi kasvanut. Sitten, syyskuu tuli ja oli aika mennä kouluun. Tuntui kun olisin palannut takaisin lähtöpisteeseen, olin aivan pihalla kaikesta. Englannin kurssi oli ihan liian vaikea, en ymmärtänyt sanaakaan. Tiputin sen kurssin, en halunnut ottaa liikaa stressiä kielestä jota puhun kuitenkin joka päivä. Pikku hiljaa alkoi taas kieli karttua, eikä tunnit ollutkaan enää niin vaikeita. Aloin oppimaan uusia sanoja, ymmärtämään enemmän mitä tunneilla käsiteltiin. Väsymys kuitenkin seurasi vielä tässäkin vaiheessa, koulun jälkeen teki mieli vain nukkua.

Nyt kun minun vaihtovuotta on kulunut jo melkein kuusi kuukautta, olen jossain suomen ja sujuvan englannin välillä. Tammikuu on ollut yhtä sössötystä, sanat ei tule ulos vaikka ajattelen englanniksi. Sanat ei myöskään tule ulos suomeksi, joten ei tule sanoja ollenkaan. Uskon, että tämä vaihe menee ohi kuukauden sisällä ja sen jälkeen puhe sujuu paremmin. On hassua huomata, miten en osaa enää nopeasti muodostaa lauseita kielellä jota on puhunut koko elämänsä. Tiedän, että suomen kieli palaa nopeasti kun menen kotiin joten siitä ei ole huolta. On vain hienoa tietää, että kun palaan kotiin minulla on hallussa myös toinen kieli. Kirjoittaminen sujuu tällä hetkellä kummallakin kielellä paremmin mitä puhuminen, joten jossain ainakin kehitytty selvästi.

Ensi viikon jälkeen vaihtuu jakso ja ensi jaksossa minulla on englantia, uskon sen sujuvan paremmin. Olen oikeasti aika innoissani siitä, pääsen opiskelemaan kielioppia ihan kunnolla. Katsotaan jakson jälkeen, miten paljon olen kehittynyt. Uskon, että aika paljon. Nyt alkaa ajatus valua jonnekin, joten palaillaan taas ensi postauksen parissa. Heippa!

I was planning to write about different stages of learning a new language. Of course the language that I was planning to talk about was English, but it has been so long since I actually have learned how to speak English so I really don’t remember how it felt like to be at the first stage. I decided to write about my language skills now and how they have changed during my stay in Canada.

I was quite lucky because I knew how to speak English before I even left Finland. I thought I would do great since the beginning but I noticed during the first week that learning English in class is totally different than talking it all day long. First I was so embarrassed because my speaking was so awkward and I had hard time making any sentences that would make any sense at all. In the evening, after a long day my headache was so bad and only thing I wanted to do was sleep. My brain was ‘overdriving’ the first month so I can say that I slept a lot.

After a while I started noticing that speaking had become more natural and I had learned many new words. September came and it was time to go to school. Oh boy I felt like I had never learned English at all. I didn’t know anything. English class was way too hard for me, so I didn’t take that on this semester. Taking more stress than needed is never a good thing, especially when I am speaking English every day anyway. Time went by and I started understand more, classes weren’t hard anymore and I felt like I was on track again. I was still super tired and sleeping was the only thing in my mind most of the time.

Now, almost after six months I am somewhere between Finnish and fluent English. January has been bumbling and mumbling, I don’t’ know how to speak in English even though I am thinking in English most of the times. Speaking in Finnish is also hard, because I don’t know how to make a sentence anymore so I just don’t speak. I believe this stage will go away in a month and after that I will talk more fluently. It is funny to see how I don’t know how to speak language I have been talking my entire life. I know that Finnish will come back quickly when I go back home, so there is no need to worry. It is also nice to know that when I go back home, I have another language that I can speak fluently. I could say that writing in both languages, Finnish and English, is working much better than talking right now.

Next week is exam week and after that the semester changes. I have English next semester and I am actually pretty excited about it. I believe that I will learn a lot more and much faster, than I would have if I had taken English this semester.  See you in next post, bye!

DON'T JUST COUNT YOUR YEARS, MAKE YOUR YEARS COUNT.

Löysin tällaisen ”haasteen” ja ajattelin jakaa sen teidän kanssa. Seitsemäntoista lausetta minun elämästä tällä hetkellä, ihan sen kunniaksi että olen seitsemäntoista tänään.

En ymmärrä...  miksi selleri ja kirsikka levittää kaikki makunsa ja hajunsa kaikkiin ympärillä oleviin ruokiin.

Seuraavaksi ajattelin… valmistautua minun syntymäpäivä illalliselle.

Viimeaikoina...  olen ollut laiskempi kuin koskaan, mutta ensimäistä kertaa elämässäni en ole ottanut tekemättömyydestä stressiä.

En osaa päättää... haluanko lyhyet vai pitkät hiukset.  

Muistan ikuisesti... miltä musta tuntui kun minulle soitettiin ja kerrottiin, että olen hyväksytty vaihtoon.

Päivän paras juttu... oli Skype -keskustelu minun perheen kanssa.

Noloa myöntää, mutta... osaan Harry Potter –elokuvat ulkoa vaikka unissani.

Viikko sitten...  sain postissa erittäin kivan paketin.

Kaikista pahinta on... olla julkisella paikalla ja saada yskäkohtaus.

Salainen taitoni on... ei niin salainen, mutta erittäin hyödyllinen. Osaan neuvoa ihmisiä kaikissa mahdollisissa tilanteissa.

Jos saisin yhden toiveen se olisi... että voisin matkustaa minne vain aina kun haluan.

Minulla on pakkomielle... mandariineihin. Söisin helposti kymmenen päivässä.

Söin tänään... pitsaa lounaaksi. En yleensä tee niin, mutta tänään ajattelin juhlistaa syntymäpäivää niin.

Ärsyttävintä on...  kun kulmakarvat eivät näytä kivoilta.

Minusta on söpöä... kun joku ostaa minulle kukkia yllätyksenä.

Hävetti... kun en osannut lausua numeroita englanniksi.
Olenko ainoa, jonka mielestä... aika kuluu ihan liian nopeasti nykyään.

I found this “challenge” and I decided to share it with you people.  Seventeen sentences about my life right now, just because I am seventeen today.

I don’t understand… why celery and cherry spread their taste and smell to every possible food item close to them.

Next I am planning to… get ready for my birthday dinner.

Lately… I have been lazier than ever but for the first time I haven’t been stressing about it.

I can’t decide… if I want to have short or long hair.

I will remember forever… how I felt when I got a phone call and I was told that I was selected to be an exchange student.

Best thing about today… was Skyping to my family.

Embarrassing to admit, but… I can tell all the Harry Potter movies from the beginning to the end even in my sleep.

Week ago…  I got a really exciting packet from the post.

The worst thing is to… be in the public and get this really horrible cough.

My secret skill is… not really that secret but it is really useful. I can help people with any kind a problem they are having.

If I had one wish, it would be… that I could travel whenever I want to where ever I want.

I have obsession to… mandarin. I could easily eat ten in a day.

Today I ate… pizza for lunch. Normally I don’t do that, but today I decided to celebrate my birthday with pizza.

The most annoying thing is… when your browns don’t look nice.

I think it is cute… when someone buys me flowers as an surprise.

I was ashamed… when I didn’t know how to say numbers in English.
Am I the only one who thinks… that time goes way too fast these days?

BE GENUINELY INTERESTED IN EVERYONE YOU MEET AND EVERYONE YOU MEET WILL BE GENUINELY INTERESTED IN YOU

Rohkeus ja kyky ilmaista itseään on kaksi luonteenpiirrettä jotka vaihto-oppilaan tulee omata. Pitää pystyä ymmärtämään, että kaikki ei välttämättä tule juttelemaan sinulle vaikka kuinka haluaisit. Oma-aloitteisuus kulkee rohkeuden kanssa käsikädessä. Joskus, eikä tilanne ole mitenkään poikkeuksellinen, joudut itse sanomaan ensimmäiset sanat. Täällä Kanadassa olen ainakin huomannut, kuinka kiinnostuneita ihmiset on Eurooppalaisesta kulttuurista ja elämästä. Oikein mielellään ihmiset juttelee minulle, paljon on kysymyksiä ja mielipiteitä jaettavaksi. Jos heittää suomalaisen ujouden romukoppaan ja uskaltaa oikeasti tutustua ihmisiin huomaa kuinka mukavia täällä ollaan.

Puhuin viime viikolla minun Rotary clubille Suomesta ja mainitsin suomalaisten surkeasta kyvystä harrastaa minkäänlaista small talk keskustelua. Aloinkin esitelmän jälkeen miettimään, minkä takia me suomalaiset ei puhuta. Myönnän, välillä on ihan kiva olla hiljaa ja keskittyä vain omiin ajatuksiin mutta oi miten junamatka Torontoon olikin viisi kertaa mukavampi, kun jutteli koko matkan ihmisten kanssa. Suomessa istutaan helposti viisi tuntia junassa sanomatta sanaakaan, ei edes tervehditä.

Olen kuullut monta kertaa kuinka ”ujo” ja ”hiljainen” olen täällä. Kuulin myös, että saatan antaa erittäin törkeän kuvan itsestäni jos en tervehdi ihmisiä hississä. Ensinäkin, oli hätkähdyttää kuulla, että minua kuvaillaan ujoksi ja hiljaiseksi, koska jokainen joka minut vähääkään Suomessa tuntee, tietää minun olevan molempien vastakohta. Olen kaukana ujosta ja hiljaisesta, saatan välillä puhua ohi suuni ja lähestyn helposti ihmisiä, joten pisti miettimään.

Suomalaiset on maailman ykkösiä monessa asiassa, meillä on huikea koulutusjärjestelmä ja terveydenhuolto. Meillä on asiat paremmin kuin monessa muussa maassa, mutta sosiaalisuudessa ollaan kyllä maailman pohjasakkia. Yksi asia, jossa meidän pitäisi ottaa mallia muista. Olisi hienoa nähdä kuinka ihmiset keskustelisivat säästä bussissa, puhuttaisiin täysin joutavia  vieraan henkilön kanssa. Miettikää kuinka monta ihmissuhdetta ollaan elämämme aikana menetetty sen takia, ettei viitsitä avata suutamme ja tervehtiä vastaantulevaa.

Tiedän kuitenkin, että vaikka tästä asiasta kuinka kirjoitettaisiin ja puhuttaisiin, faktat pysyy faktoina ja suomalaiset hiljaisina. Haluan kuitenkin rohkaista kaikkia miettimään, miksi sen naapurin rouvan kanssa ei voi hississä vaihtaa kuulumisia ja miksei vastaantulevalle voi hymyillä. Onko keskustelun pelko lannistanut meidät täysin ja tehnyt meistä todellakin sen juron ja hiljaisen kansan? Itse kieltäydyn täysin kuulumasta tähän kategoriaan, en halua enää milloinkaan kenenkään kuvailevan minua sanoilla ujo ja hiljainen. Rohkaisen kaikkia ottamaan mallia muista kulttuureista, halaa kaveria seuraavaksi kuin näette. Kysy naapurin rouvalta kuulumiset rapussa, hymyile vastaantulevalle ja tervehdi bussikuskia. Kehu vieressäsi istuvan henkilön takkia, kerro kuinka hänen hymynsä on kaunis taikka kuinka kivasti hänen hiukset ovat tänään. Uskon ettet tule katumaan päivääkään, ihmisten reaktiot on sen arvoisia. Jokainen arvostaa spontaaneja kommentteja, varsinkin suomalainen sillä se yllättää täysin. Lopuksi haluan vielä mainita, ettei hississä puhuminen olekaan se maailman kamalin asia.

Iloisin terveisin Saara, palaillaan taas ensi postauksen parissa!

Being brave and being able to express yourself is two important things you have to have while being in exchange. You need to understand that people might not come to talk to you first even though you might want that. Being spontaneous is almost as important as being brave. Sometimes and I would say more than sometimes, you have to be the one who starts the conversation. I have noticed that here in Canada people are really interested in life in Europe. When I start the conversation, lot of people are really happy to talk and usually they have lot of questions too. If I throw my Finnish shyness away and really start getting to know to people, I realise how nice people actually are here.

I had a presentation last week at my Rotary meeting and I talked about Finland. I also told them how bad Finnish people are with small talk. After my presentation, I started really thinking why doesn’t Finnish people talk. I agree that it is nice to be quiet sometimes and just concentrate to your own thoughts but also, going to Toronto with train and actually talking to people the whole ride, was so much nicer than sitting in silence for one hour. In Finland we can easily sit five hours in a train and not even say hi to the person who is sitting next to us.  

Also, I have heard couple of times that I am really ‘shy’ and ‘quiet’. I was also told that people might think that I am being rude if I don’t talk in the elevator. First of all, I was really shocked about people telling that I am shy and quiet. If you know me at all in Finland, you know that that's not the person I am. I am really loud, I talk to people easily and sometimes I can even say things I really shouldn’t. It made me really think what kind a picture I give from myself here. 

Finnish people are the best in lot of things, we have an amazing school system and health care. Things are better in Finland than in many other countries but when it comes to being social, we suck. There is something we should really learn from other cultures. It would be awesome to see people talking to each other in the bus even though they wouldn’t know each other. Just think how many friendships you might have lost because of not talking to strangers.

I know for fact that it doesn’t make any difference even though lot of people are talking and writing about this. Finnish people will stay quiet. I just want to encourage everyone to think why is it such a big deal to talk with strangers or even just a give them a smile. Have we really become so terrified of talking that we can’t even say hi? I refuse to belong in that category, I don’t want to people to think that I am shy or rude. Hug your friends, ask your neighbour how they are doing, smile and say hi to your bus driver. Seeing the smile and surprise on peoples faces is worth it and I promise it will make you feel better too. And for every Finnish person, I can say that talking in the elevator is not the scariest thing ever. Try it sometimes. 

Best regards, Saara.  

  

BEING HAPPY NEVER GOES OUT OF STYLE

Heipparallaa!
Kiirettä pitää. Koulu ja lentopallo vie suurimman osan ajasta tällä hetkellä, ei kuitenkaan haittaa. On ihan kiva kun on tiukka aikataulu, viimeisen puolen vuoden aikana sitä kun ei kauheasti ole ollut.
   Viime maanantaina oli mun hostäidin synttärit, mentiin Torontoon akvaarioon ja shoppailemaan. Olin todella innoissani tosta akvaariosta, tykkään kaikista mereen liittyvistä asioista joten olin kuin pikkulapsi tuolla. Kun oltiin aikamme kierrelty akvaariossa, mentiin shoppailemaan kauppakeskukseen. Täällä kauppakeskukset on ihan hullun kokoisia, Suomen ostarit jää ihan kakkoseks vertailussa. En ostanu hirveästi mitään, pari juttua Sephorasta ja Lushista. Olen aivan rakastunut Lushiin, oon vaihtanut kaikki mun shampoot ja ihonhoitotuotteet heidän tuotteisiin, enkä vois tyytyväisempi olla. Kaikki tuotteet on laadukkaita ja suurin osa tuoksuu ihan taivaallisilta. Haluaisin ostaa kaikki tuotteet itselleni, täytyy kuitekin säästellä lompakkoa ja muistaa että, kaikki pitää viedä myös kotiin täältä.
   Maanantai oli hyvä päivä, muttei vetänyt vertoja tiistaille. Suomi on uusi jääkiekon maailmanmestari ja näin itse jopa pelin vaikka koulussa olinkin. Pitkän etsinnän jälkeen löysin nettisivun josta näin pelin, se oli kuitenkin selostettu venäjäksi joten kuuntelin selostuksen Yle radiosta. Olen vieläkin innoissani voitosta, Kanadalaiset kannusti Suomea myös sen jälkeen kun voitettiin ne. Joten en ole kauheasti kuullut kommenttia voitosta, enemmän onnentoivotuksia.
   Ensi viikko on toivottavasti hieman rauhallisempi kuin tämä viikko, kaikkien projektien palautuspäivät on huomenna joten on aika alottaa kertaamaan kokeisiin. Hyvää alkavaa viikkoa kaikilla ja palaillaan taas !!
//
Hello!
I am really busy right now, lot of school projects before exams and volleyball practices almost every night. Ofcourse it's nice to have things to do and I prefer busy schedule, less time to just lay in bed or do nothing. I just finished my fitness project, I have been working with that almost every night this week and I can finally say it is done.
   Last Monday was my moms birthday so she took us to the aquarium in Toronto. I was like a kid in candy store, I love aquariums and everything that is involved with sea so you can imagine how happy I was there. Lot of cool stuff that I haven't seen before and I could go back anytime. After walking around the aquarium for couple of hours, we went shopping to the mall. It is crazy how big the malls are here, Finnish malls are nothing compared to these ones here. I didn't find lot of things, some makeup from Sephora and bath things from Lush. By the way, I am totally in love with Lush. I can't even talk enough how good their products are. All my lotions and shampoos are their products, I couldn't be more satisfied.
  Monday was good day, but it was nothing compared to Tuesday. After a long searching I finally found a website where I could see the hockey game. The game was reported in Russian so I had to find a radio where I could listen the game in Finnish. Finally I had both, picture and sound. At this point, you might be wondering why I didn't watch the game from Tv. I was at school and I couldn't go home because of volleyball practice, so I stayed in library for period and half and watched the game.  Finland played against Russia in the World Junior Championships and they won! Our team is the world champions and I couldn't be more happy. I am still smiling when I think of that, hockey is such a big thing for me and for all the Finns.
   Next week is hopefully going to be less busy, at least I don't have so many school projects anymore. All the due dates are tomorrow, so next week I will start review my notes and getting ready for the exams. Even though my marks here doesn't matter, I still want to do well. It is so much more nicer to know that you are doing good than to know that you are failing. I wish you all an happy week and I'll back soon!

THANK YOU 2015

Tämä on nyt toinen kerta, kun olen kirjoittanut tämän tekstin. Ensimmäisellä kerralla keskityin vain negatiivisiin puoliin minun vuodessa, puhuin paljon siitä miten pahalta minusta on tuntunut ja miten paljon huonoja asioita on tapahtunut. Luettuani sen pariin kertaan, rupesin oikeasti miettimään minun vuotta.

                      On totta, että minun vuodessa on ollut paljon asioita joita en olisi toivonut kokevani, mutta suurin osa niistä sijoittuu loppu vuodelle. En voi siis kolmen viimeisen kuukauden perusteella tuomita koko vuotta, minun vuosi on oikeastaan ollut aika huikea.

                      Aloitin vuoden lomamatkalla New Yorkiin, pääsin siis matkustamaan kaupunkiin, johon olen ollut rakastunut niin kauan kuin muistan. Pääsin kiertämään sitä kaupunkia, näkemään kaiken sen mitä elokuvissa näkee. Kävin katsomassa jääkiekkoa, New York Rangersien peliä. Jokaisen jääkiekkofanin unelma, huikea kokemus josta en mistään hinnasta luopuisi. Kävelin Times Squarelle, näin China Townin ja SoHon, kävin katsomassa musikaalin ja tein kaikkia tyypillisiä turistujuttuja. Yksi parhaista viikoista ikinä.

                      Vuoden aikana tein suuria muutoksia minun elämään, urheilin enemmän kuin ikinä ja tein suuria päätöksiä, jotka tulee vaikuttamaan minun elämääni vielä pitkään. Tein paljon töitä, nautin kuitenkin jokaisesta duunista jota tein. Ehkä vähän jopa haikein mielin sanoin hyvästit näille työpaikoille, katsotaan palaanko ikinä niiden pariin. Rakastuin kuntosalilla käymiseen, kokeilin uusia lajeja ja löysin uuden harrastuksen.  Vuoden suurin asia tietenkin on vaihtoon lähteminen, sen vaikutti koko minun vuoteeni. Ei pelkästään elokuussa milloin lento lähti rapakon taakse, vaan jo tammiskuusta lähtien, jolloin lähtö oli varmaa. En tietenkään silloin vielä tajunnut sen seurauksia, mutta nyt kun katsoo ajassa taaksepäin, huomaan selvästi miten vaihtovuosi on vaikuttanut minun valintoihin jo ennen sen alkua.

                      Kesällä vietin kaiken mahdollisen vapaa-ajan mulle tärkeiden ihmisten kanssa. Tein töitä koko kesän, mutta silti sain mahdutettua paljon hyviä muistoja siihen. Mökkeilyä, pyöräretkiä, myöhäisiä iltoja ja ihania ihmisiä. Vaikkei aurinko meitä suomalaisia Suomessa kauhesti suosinutkaan, onnistuin kuitenkin haalimaan melko hyvän rusketuksen. Tästä saan kiittää kesän kohokohtaa, Pitkis-sporttia. Vietin kesän lämpimmät päivät yleisurheilukentällä valmentamassa lapsia. Viikon verran sain tehdä sitä, mistä joku päivä muodostan itelleni jossain muodossa ammatin. Hyviä juttuja siis. Kesä kuitenkin hujahti silmissä ja ennen kuin huomasinkaan, olin lentokoneessa kohti Kanadaa ja elämäni seikkailua.

                      Lokakuu ja Marraskuu oli elämäni kamalimmat. Kävin niin pohjalla kun ihminen vain voi käydä, mutta ylpeänä ja jokaisesta hetkestä oppineena voin sanoa, että kaikesta selviää. Ei minun jokainen päivä kamala ollut, tietenkin oli hyviäkin hetkiä. Vaikeimman kautta opittu, ettei voi elää kahdessa maassa samaan aikaan. Nämä kaksi kuukautta opetti minulle enemmän kuin olisin ikinä voinut kuvitella ja vaikka kävin läpi aika hankalia aikoja, en jättäisi mitään pois.

                      Olen ollut Kanadassa neljä ja puoli kuukautta, kauhistuttaa kuinka nopeasti aika menee. Vaikka mulla on ollut täällä vaikeita aikoja, välillä enemmän ja välillä vähemmän, on tää kokemus tähän mennessä ollut aika huikea. Englanti sujuu jo paljon paremmin mitä tänne tultaessa, tunnen oloni kotoisaksi ja osaan sulautua paikallisten joukkoon. 

                      Haluan kiittää vuotta 2015, haluan kiittää jokaista uutta ja vanhaa ystävää. Olen saanut miljoona uutta muistoa, tuhat uutta kokemusta. Olen nauranut, itkenyt, halannut ja tullut halatuksi. Olen juossut, kaatunut ja noussut ylös. Olen rakastanut, tullut rakastetuksi, oppinut uutta ja päivittänyt vanhaa tietoa. Olen kasvanut henkisesti, olen muuttunut ihmisenä. Olen selvittänyt millainen ihminen haluan olla ja mitä en halua elämässäni tehdä. Vuosi 2015 oli elämäni kivoin ja kamalin vuosi. Tehdään vuodesta 2016 parempi. Kiitos.

 //

No English this time, sorry about that.