Heipparallaa!
Alle kuukausi siihen että lähden vaihtoon. Ajattelin nyt vihdoin tulla kertomaan teille vähän mikä on homman nimi.
Lähden siis
Rotary -nimisen järjestön kautta maailmalle ja jos järjestö on sinulle täysin vieras, mainostan lyhyesti. Rotaryt tekevät vaihdon lisäksi paljon muutakin, järjestö pyörii lähinnä hyväntekeväisyydellä. Musta on tosi hienoa olla mukana jossain tälläsessa, sillä tätä järjestöä arvostetaan maailmalla ja tiedän tän vaihtovuoden avaavan mulle monia ovia tulevaisuudessa. Rotaryt poikkeaa kaupallisista vaihtojärjestöistä monellakin tapaa, mutta suurin ero varmasti on isäntäperheet. Kaikki perheet tekee vapaaehtoisesti tätä ja jokaisella vaihtarilla on vuoden aikana kahdesta neljään perhettä. Itselläni perheitä on alustavasti kolme, ne voi vielä vuoden aikana muuttua mutta tälläisellä tiedolla olen ainakin lähdössä.
Lähtö tapahtuu 10.8 Helsinki-Vantaan lentokentältä, ensimäinen pysäkki on New York, jossa vietetään kolme päivää ennen kuin jatketaan sitten omiin kohteisiin. Itse lennän Nycistä Torontoon, josta jatkan matkaa mun kotikaupunkiin Ancasteriin. En vielä tässä vaiheessa osaa paikasta mitään oikeen sanoa, mutta eiköhän sekin selviä kuukauden päästä.
Miksi lähden vaihtoon? Jokainen, joka on lähdössä tai lähtenyt vaihtoon, on joutunut vastaamaan tähän kysymykseen ainakin sata kertaa. Itse en yhtään poikkea joukosta. Aina kun vaihdosta on jonkun uuden ihmisen kanssa puhetta, tämä kysymys tulee julki jossain muodossa. Vastaus on mulla aina aluksi lyhyt ja ytimekäs; koska haluan. Sitten kun tämä vastaus ei tyydytä, joudun oikeasti kertomaan miksi lähden ja silloin vastaus on yleensä jotain tämän suuntaista: " Haluan nähdä maailmaa, olen aina rakastanut matkustelua ja uusiin ihmisiin tutustumista, joten vaihtoon lähteminen tuntui luontevalta ajatukselta. En viihdy pitkään samassa paikassa ja kaipaan vaihtelua elämääni, joten uskon tän vaihdon tuovan sitäkin."
Miksi juuri Kanada? Toinen kysymys, mihin olen joutunut enemmän kuin kerran vastaamaan. Kanadassa olen jo kerran elämässäni käynyt, olin silloin kuusi(6) ja se matka oli elämäni paras. Siitä lähtien, olen rakastanut sitä maata kuin toista kotiani. Sitten tuli aika laittaa neljä maavaihtoehtoa paperille, en epäröinyt hetkeäkään mikä maa olisi siellä ensimmäisenä. Mun onneksi pääsin Kanadaan, muina vaihtoehtoina olisi ollut USA, Australia ja Saksa, jotka eivät nekään olisi pahoja ollut.
Mitkä fiilikset muuten? Jännittää, tai ainakin musta tuntuu siltä. En oikeasti ole vieläkään sisäistänyt kunnolla sitä, että lähden ja luulen että se iskee vasta lentokentällä päin mun naamaa, se ymmärrys siitä että oikeasti olen lähdössä. Mulla ei kertaakaan vielä ole ollut sellasia fiiliksiä, etten haluiskaan lähteä ja olen tosi innoissani tästä koko jutusta. Silloin kun oli suurin paperisota menossa ja kaikki asiat piti selvittää ja tehdä Englanniksi, olin vähän tympäänyt koko juttuun. Sekin tunne meni onneksi pois ja nyt vain odottelen että pääsisin lähtemään. Olen jutellut jo mun ensimäisen host perheen kanssa, jotka vaikuttaa supermukavilta ja ihanilta.
En oikeen osaa kertoa muuta, voisin kyllä puhua tästä vielä tosi paljon mutta en oikeen osaa pukea mitään sanoiksi. Jos teillä nousi jotain kysymyksiä mieleen,
kysykää ihmeessä niin vastaan niihin kyllä! Tällä hetkellä mun huone on ihan sekaisin, kirjat ja vaatteet sikinsokin lattialla kaiken muun tavaran seassa. Aloitin tyhjentämään mun huonetta ja mun harmiksi tää ei olekkaan mikään pikku projekti. Mun huoneeseeen muuttaa vaihto-oppilas kun lähden, joten siksi pakkaan koko muun elämäni laatikoihin vuodeksi.
Kirjoitin tätä postausta melkeen neljä päivää, en vaan saanut tekstiä tai jos sain, se ei mielyttänyt mun silmää. Toivottavasti kuitenkin tykkäätte. Palaillaan!
Joka kesä, heinäkuun ensimmäisellä viikolla Pitkäjärven leirintäalueella käy vilske.
