On helppoa aloittaa käyttämään sosiaalista mediaa, on helppoa jäädä koukkuun siihen. Täysin toinen tarina onkin se, miten siitä pääsee eroon. Addiktio someen on mun mielestä ehkä pahempi kuin addiktio mihinkään muuhun, tätä addiktiota kun on niin vaikea huomata ja ennen kaikkea vaikea myöntää. Olen itsekkin yksi näistä uhreista, pystyn myöntämään sen täysin. En kuitenkaan pidä mun addiktioa yhtään niin pahana,mitä se ehkä ennen oli. Täällä Kanadassa on ollut pakko oppia elämään hetkessä, enkä ole hetkessä mukana jos olen koko ajan somessa.
Päivitän instagramia ahkerasti, tykkään pitää mun postaustahdin suht samana siellä. Kuva päivässä. Haluan postata mun kuulumisia ja tekemisiä täältä, näin ollen mun ei tarvi erikseen jokaiselle kertoa mitä puuhailen ja mitä mulle kuuluu.
Vaikein asia tällä hetkellä on varmasti se, että nään melkein koko ajan mitä mun kaverit tekee ja mitä kotona Suomessa tapahtuu. On ollut vaikea hyväksyä, etten mä ole siellä niiden kanssa tekemässä kaikkia kivoja juttuja. Kuitenkin, kun laittaa ajatukset ojennukseen ja miettii, niin en menetä mitään. Voin vuoden päästä tehdä samoja juttuja mun kavereiden kanssa, olen kuitenkin vuoden verran ainutlaatuisia kokemuksia rikkaampi, enkä mistään hinnasta luopuis niistä kokemuksista. Toisaalta, jos ajattellee tätä asiaa positiivisesti, on kiva nähdä mitä kaverit tekee ilman että joutuu jokaiselta yksitellen kyselemään. Eli homma toimii vähän molempiin suuntiin.
Olen monesti miettinyt, millasta mun elämä olis ilman sosiaalista mediaa. Instagram, snapchat, twitter, blogi. Miten nämä on vaikuttanut mun elämään, vai onko mitenkään? Olisi tyhmää sanoa etten ole mitään hyvää näistä saanut, sillä se ei ole totta. Olen saanut paljon hyviä kavereita somen kautta, sellaisia ihmisiä joita en muuten olisi välttämättä ikinä tavannut. Olen oppinut paljon itsestäni ja muista ihmisistä, nään enemmän mitä ympärillä tapahtuu ja pystyn ymmärtämään asioita eritavalla. Vaikka sosiaalinen media on musta kamala, on se silti aika ihana.
Sosiaalinen media on mulle myös vähän niin kuin päiväkirja. Blogikirjotukset, twiitit ja instakuvat muistuttaa mua asioista mitä tehnyt täällä olessa. On hauska katsoa mitä olen kirjottanut kolme kuukautta sitte blogiin, koska ajatukset on ihan erilaiset mitä ne sillon oli.
En ole poistamassa mun tilejä, vaikka monesti niin ajattelenkin. Välillä on hyvä pitää taukoa tästä kaikesta ja elää ihan siinä tilanteessa missä on. Kännykät ja koneet hetkeks syrjään, alota ihan oikea keskustelu ja kato miten se toimii. Pyrin täällä ollessa juttelemaan enemmän kavereiden kuin puhelimen kanssa, välillä on hankalaa sillä kaikki kaverit seurustelee kännyköiden kanssa.
Kaiken tämän tekstin jälkeen, onkin hyvä mainostaa omia sometilejä. Löydyn melkeimpä kaikkialta nimellä @Saarahelkela joten käy seuraamassa, jos kiinnostaa kuulumiset ja kuvat useemmin kuin kerran viikossa.
Palaillaan taas! Ensi postauksessa kuulumisia ja kuvia kuluneilta viikoilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti