SCHOOL IS COOL

Mun matikankirjan paksuus kauhistuttaa mua...
Koulua takana melkein kaksi viikkoa. En ole ennen ajatellut kuinka hyvää koulutusta saan Suomessa, nyt oikeasti vasta tajuan sen. Mulla on kolme kurssia ja yksi hyppytunti tässä jaksossa. Tämä jakso kestää tammikuun loppuun ja opiskelen samoja aineita joka päivä. Kurssien taso onneksi on hyvä, tarpeeksi vaativaa. Silti tuntuu että vaihtelu virkistäisi, viisi jaksoa Suomessa tuntuu oikeesti ihan hyvältä idealta nyt.
    Ihmiset on ottanut koulussa mut hyvin vastaan, multa kysellään kaikkea ja ihmiset on tosi kiinnostuneita Suomesta. Kaikki hymyilee ja koulun ilmapiiri on tosi rento. Täällä ihmiset oikeesti pukeutuu teemapäivinä ja on hauska huomata miten rennommin täällä suhtaudutaan tollasiin juttuihin. On myös hauska huomata kuinka erilaisia suomalaiset on verrattuna kanadalaisiin, suurin shokki on varmaan ollut se, ettei täällä olla hiljaa. Koko ajan pidetään puhetta yllä, kysellään kysymyksiä ja puhutaan kaikesta turhastakin.
    Negatiivisia juttuja löytyy myös. Kaksi suurinta juttua on ruoka ja ilmastointi. Kouluruoka on suomalaisten yleellisyys ja en koskaa uskonut sanovani tätä, mutta ikävöin sitä. Mun pitää joka aamu tehdä itselleni ruoka mukaan, yleensä se on salaatti tai leipä. Olen tottunut syömään koulussa lämpimän ruuan, niin on ollut kova totuttelu. Mulla on myös vaihtoehtona ostaa koulusta ruoka, mutta se tarkoittaa pizzan palaa tai hampurilaista. Ilmastointia koulussa ei ole, ulkona on vielä kesä ja melkeen +25 lämmintä, siksi luokkahuoneissa on melko tukalat oltavat. Onneksi ilmat alkaa syyskuun loppua kohden viilenemään, joten 75 minuuttia paikallaan istumista voi muuttua jopa siedettäväksi.
    Kaiken tämän voin kuitenkin tiivistää yhteen lauseeseen, joka mulle Rotary kokouksissa on opetettu; Adapt or fail. Paljon on uutta, kaikki ei ole samalailla kuin Suomessa, mutta kaikkeen voi tottua. Mun on hyvä olla täällä, en valita.