HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ

Suomessa Valentine’s day on käännetty muotoon ystävänpäivä eikä sen takia ole minulle koskaan ollut mikään romanttinen päivä. Koska vaihdossa ollessa oppii arvostamaan ystävyyttä ja ihmissuhteita ihan eri tavalla mitä ennen, ajattelin omistaa yhden postauksen kokonaan kavereille. Ystävänpäivän kunniaksi.

                      Koen olevani erittäin onnekas, kun minulla on ympäri maailmaa ihmisiä joiden puoleen voin kääntyä ihan milloin tahansa. Jokaiselta mantereelta löytyy joku, jonka luona voi halutessa vierailla. Vaihdossa luo ihan eritavalla ihmissuhteita, kun esimerkiksi kotona Suomessa eikä sen vuoksi niitä voi edes verrata toisiinsa.

                      Kavereiden saaminen ei ole ikinä ollut minulle hankalaa, olen melko sosiaalinen ihminen ja uudet persoonat kiinnostaa minua aina. Siksi en osannut odottaa, että kavereiden hankkiminen vaatiikin hieman ponnistelua ja paljon oma-aloitteisuutta täällä. Nyt kuuden kuukauden jälkeen voin sanoa, että minulla on vakiokaverit ja kaveriporukka. Joidenkin kavereiden kanssa olen läheisempi kuin toisten, välillä tuntuu että olisin tuntenut osan näistä koko elämäni. Tulen varmasti kaipaamaan kavereita täältä, osa on luvannut tulla moikkaamaan minua Suomeen ja monen kanssa tullaan pitämään vielä pitkään yhteyttä. Ymmärrän kyllä, jos jotkut kaverisuhteet ei kestäkään enää sen jälkeen kun palaan takaisin Suomeen sillä ei kaikki Suomessa luodut suhteetkaan kestänyt kun tänne tulin. Näin elämä toimii ja sitten kun sen ymmärtää ja hyväksyy, on yhden askeleen vahvempi ja viisaampi.

                      Vaikein asia viimeisen kuuden kuukauden aikana on ehdottomasti ollut kavereiden ikävöiminen. On pitänyt ymmärtää, etten ole siellä heidän kanssa enkä näin ollen voi vaikuttaa mihinkään mitä he tekevät. Hankalinta on ollut se, jos joku kavereista on tarvinnut minun apua, mutten ole sitä muuten voinut antaa kuin tekstiviestin välityksellä. On ollut rankkaa seurata sivusta, miten kaverit suunnittelee juhlia ja menoja yhdessä, kun minä olen täällä toisella puolella maailmaa ilman heitä. Pari kuukautta sitten lähdin kaikista viestiryhmistä pois, ihan vaan sen takia etten rupeisi katkeraksi enkä ikävöisi liikaa kotia. Piti oppia elämään ilman tuttua ja turvallista kaveriverkkoa.

                      Nykypäivän teknologian ansiosta on ollut helpompi tietysti pitää yhteyttä, mutten ole ottanut siitä mitään stressiä. Vaihtovuoden alkuvaiheessa minulla oli aina omatunnon tuskat, jos en ollut jutellut kavereille Suomeen pariin päivään. Nyt kuitenkin ymmärrän, että tosiystävät pysyy minun kavereina vaikkei niille koko ajan juttelisikaan eikä kenenkään elämässä tapahdu joka päivä jotain mainitsemisen arvoista.

                      Olen menettänyt kavereita, mutta olen myös tullut läheisemmiksi ihmisten kanssa. Joskus pitää ottaa kokonainen valtameri väliin, että ymmärtää kuinka tärkeä kaverisuhde sinulla on jonkun kanssa. Minulle kaikki ystävät on rakkaita, ikävöin kaikkia yhtä paljon. Ikävöin myöhäisiä kesäiltoja mökillä, naurun remakkaa ja kaikkia päättömiä suunnitelmia yhdessä. Ystävyys on asia jota tulee vaalia, se on kaunis ja harvinainen asia eikä sitä missään tapauksessa saa aliarvioida. Nähdään kaverit puolen vuoden päästä! 

In Finland Valentine’s day is translated to Friends day, which is the reason why it haven’t been romantic day for me ever. Being an exchange student teaches you many new things about friendship and relationships, you learn to appreciate and value them more. I thought I would dedicate post just for friends.

                      I feel very lucky when I am able to say that I have friends all over the world. I have people in every continental that I can visit if I want to. While being on exchange you make friendships whole different way, which is why you can’t compare them to friendship back home.

                      Making friends never hasn’t been hard for me, I am quite social person and new persons always interest me. That is why I didn’t expect that making friends would need some serious effort and spontaneity. Now, after six months I can say that I have friends and a friend group. With some friends I am closer than with others, some times I feel like I had known these people more than six months. I will miss my friends here, some of them are planning to visit me in Finland and I will keep in touch with them for a long time after this year. Also, I understand that not all the relationships are going to last after this year. It happens, like it happened with some of my friendships when I came here. This is how life works and when you realize that, you are one step stronger and wiser.

                      Missing friends back at home has been the hardest thing during these six months. I have to understand that I can’t be there with them or say anything about what they are doing. Hardest thing is when my friends need me, but I can’t be there to help them. The only help I can give to them is a text message. It has been hard to see when they make plans, how they talk about parties or things they would do together when I am here, other side of the world without them. Couple months ago I decided to leave all my group chats, just because I didn’t want to become too bitter or miss them too much. I need to learn how to live without my safety net. Technology these days makes keeping in touch with friends lot more easier, but I won’t take any stress about it. Beginning of my year I felt really bad if I didn’t talk to my friends in two days. Now I understand that the real friends stay my friends even though I don’t talk to them all the time.

I have lost some friends, but also I have become lot closer with some of my friends. Sometimes you have to cross the ocean to realize how important your friendship with someone is. All my friends mean the world to me, I miss them all very much. I miss all the late summer nights at my summerhouse, loud laugher and stupid ideas together. Friendship is something that you should cherish, it is a beautiful and unique thing. See you all in six months!