Tämä on nyt toinen kerta, kun olen kirjoittanut tämän
tekstin. Ensimmäisellä kerralla keskityin vain negatiivisiin puoliin minun
vuodessa, puhuin paljon siitä miten pahalta minusta on tuntunut ja miten paljon
huonoja asioita on tapahtunut. Luettuani sen pariin kertaan, rupesin oikeasti
miettimään minun vuotta.
On
totta, että minun vuodessa on ollut paljon asioita joita en olisi toivonut
kokevani, mutta suurin osa niistä sijoittuu loppu vuodelle. En voi siis kolmen viimeisen kuukauden perusteella tuomita koko vuotta, minun vuosi on
oikeastaan ollut aika huikea.
Aloitin
vuoden lomamatkalla New Yorkiin, pääsin siis matkustamaan kaupunkiin, johon
olen ollut rakastunut niin kauan kuin muistan. Pääsin kiertämään sitä
kaupunkia, näkemään kaiken sen mitä elokuvissa näkee. Kävin katsomassa
jääkiekkoa, New York Rangersien peliä. Jokaisen jääkiekkofanin unelma, huikea
kokemus josta en mistään hinnasta luopuisi. Kävelin Times Squarelle, näin China
Townin ja SoHon, kävin katsomassa musikaalin ja tein kaikkia tyypillisiä
turistujuttuja. Yksi parhaista viikoista ikinä.
Vuoden
aikana tein suuria muutoksia minun elämään, urheilin enemmän kuin ikinä ja tein
suuria päätöksiä, jotka tulee vaikuttamaan minun elämääni vielä pitkään. Tein paljon töitä, nautin kuitenkin jokaisesta duunista jota tein. Ehkä vähän jopa haikein mielin sanoin hyvästit näille työpaikoille, katsotaan palaanko ikinä niiden pariin. Rakastuin kuntosalilla käymiseen, kokeilin uusia lajeja ja löysin uuden
harrastuksen. Vuoden suurin asia tietenkin on vaihtoon lähteminen, sen vaikutti
koko minun vuoteeni. Ei pelkästään elokuussa milloin lento lähti rapakon taakse,
vaan jo tammiskuusta lähtien, jolloin lähtö oli varmaa. En tietenkään silloin
vielä tajunnut sen seurauksia, mutta nyt kun katsoo ajassa taaksepäin, huomaan selvästi miten vaihtovuosi on vaikuttanut minun valintoihin jo ennen sen alkua.
Kesällä vietin kaiken mahdollisen vapaa-ajan mulle tärkeiden ihmisten kanssa. Tein töitä koko kesän, mutta silti sain mahdutettua paljon hyviä muistoja siihen. Mökkeilyä, pyöräretkiä, myöhäisiä iltoja ja ihania ihmisiä. Vaikkei aurinko meitä suomalaisia Suomessa kauhesti suosinutkaan, onnistuin kuitenkin haalimaan melko hyvän rusketuksen. Tästä saan kiittää kesän kohokohtaa, Pitkis-sporttia. Vietin kesän lämpimmät päivät yleisurheilukentällä valmentamassa lapsia. Viikon verran sain tehdä sitä, mistä joku päivä muodostan itelleni jossain muodossa ammatin. Hyviä juttuja siis. Kesä kuitenkin hujahti silmissä ja ennen kuin huomasinkaan, olin lentokoneessa kohti Kanadaa ja elämäni seikkailua.
Lokakuu
ja Marraskuu oli elämäni kamalimmat. Kävin niin pohjalla kun ihminen vain voi
käydä, mutta ylpeänä ja jokaisesta hetkestä oppineena voin sanoa, että kaikesta
selviää. Ei minun jokainen päivä kamala ollut, tietenkin oli hyviäkin hetkiä. Vaikeimman kautta opittu, ettei voi elää kahdessa maassa
samaan aikaan. Nämä kaksi kuukautta opetti minulle enemmän kuin olisin ikinä
voinut kuvitella ja vaikka kävin läpi aika hankalia aikoja, en jättäisi mitään
pois.
Olen ollut Kanadassa neljä ja puoli kuukautta, kauhistuttaa kuinka nopeasti aika menee. Vaikka mulla on ollut täällä vaikeita aikoja, välillä enemmän ja välillä vähemmän, on tää kokemus tähän mennessä ollut aika huikea. Englanti sujuu jo paljon paremmin mitä tänne tultaessa, tunnen oloni kotoisaksi ja osaan sulautua paikallisten joukkoon.
Haluan
kiittää vuotta 2015, haluan kiittää jokaista uutta ja vanhaa ystävää. Olen
saanut miljoona uutta muistoa, tuhat uutta kokemusta. Olen nauranut, itkenyt,
halannut ja tullut halatuksi. Olen juossut, kaatunut ja noussut ylös. Olen
rakastanut, tullut rakastetuksi, oppinut uutta ja päivittänyt vanhaa tietoa.
Olen kasvanut henkisesti, olen muuttunut ihmisenä. Olen selvittänyt millainen
ihminen haluan olla ja mitä en halua elämässäni tehdä. Vuosi 2015 oli elämäni
kivoin ja kamalin vuosi. Tehdään vuodesta 2016 parempi. Kiitos.
//
No English
this time, sorry about that.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti