LETS SPEAK ENGLISH

Meinasin ensin kirjoittaa vaiheista, joita uuden kielen opiskelussa voi olla. Tietenkin olisin puhunut englannin kielestä, mutta siitä on niin kauan kun aloitin opiskelemaan sitä, että en edes muista ensimmäisiä vaiheita siinä. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa siitä, miten minun kielitaito on parantunut viimeisen puolen vuoden aikana ja mitä haasteita olen huomannut.

Olin erittäin onnekas, sillä jo tänne tultaessa osasin puhua englantia melko sujuvasti. Huomasin kuitenkin jo ensimmäisen viikon aikana, että koulussa englannin oppiminen ei todellakaan ole sama asia kuin sen puhuminen joka päivä. Aluksi nolotti ihan kauheasti, puhe oli änkyttämistä eikä lauseet meinannut muodostua mitenkään. Tuntui kömpelöltä keskustella yhtään mistään. Päivän päätteeksi päänsärky ja väsymys oli ihan huikeat, aivot kävi ylikierroksilla ensimmäisen kuukauden joten illalla sänkyyn mentäessä uni tuli erittäin nopeasti.

Pikku hiljaa kesän edetessä puhuminen alkoi sujua luontevammin, lauseet ei enää tökkinyt niin paljon kuin ennen ja sanavarasto oli selvästi kasvanut. Sitten, syyskuu tuli ja oli aika mennä kouluun. Tuntui kun olisin palannut takaisin lähtöpisteeseen, olin aivan pihalla kaikesta. Englannin kurssi oli ihan liian vaikea, en ymmärtänyt sanaakaan. Tiputin sen kurssin, en halunnut ottaa liikaa stressiä kielestä jota puhun kuitenkin joka päivä. Pikku hiljaa alkoi taas kieli karttua, eikä tunnit ollutkaan enää niin vaikeita. Aloin oppimaan uusia sanoja, ymmärtämään enemmän mitä tunneilla käsiteltiin. Väsymys kuitenkin seurasi vielä tässäkin vaiheessa, koulun jälkeen teki mieli vain nukkua.

Nyt kun minun vaihtovuotta on kulunut jo melkein kuusi kuukautta, olen jossain suomen ja sujuvan englannin välillä. Tammikuu on ollut yhtä sössötystä, sanat ei tule ulos vaikka ajattelen englanniksi. Sanat ei myöskään tule ulos suomeksi, joten ei tule sanoja ollenkaan. Uskon, että tämä vaihe menee ohi kuukauden sisällä ja sen jälkeen puhe sujuu paremmin. On hassua huomata, miten en osaa enää nopeasti muodostaa lauseita kielellä jota on puhunut koko elämänsä. Tiedän, että suomen kieli palaa nopeasti kun menen kotiin joten siitä ei ole huolta. On vain hienoa tietää, että kun palaan kotiin minulla on hallussa myös toinen kieli. Kirjoittaminen sujuu tällä hetkellä kummallakin kielellä paremmin mitä puhuminen, joten jossain ainakin kehitytty selvästi.

Ensi viikon jälkeen vaihtuu jakso ja ensi jaksossa minulla on englantia, uskon sen sujuvan paremmin. Olen oikeasti aika innoissani siitä, pääsen opiskelemaan kielioppia ihan kunnolla. Katsotaan jakson jälkeen, miten paljon olen kehittynyt. Uskon, että aika paljon. Nyt alkaa ajatus valua jonnekin, joten palaillaan taas ensi postauksen parissa. Heippa!

I was planning to write about different stages of learning a new language. Of course the language that I was planning to talk about was English, but it has been so long since I actually have learned how to speak English so I really don’t remember how it felt like to be at the first stage. I decided to write about my language skills now and how they have changed during my stay in Canada.

I was quite lucky because I knew how to speak English before I even left Finland. I thought I would do great since the beginning but I noticed during the first week that learning English in class is totally different than talking it all day long. First I was so embarrassed because my speaking was so awkward and I had hard time making any sentences that would make any sense at all. In the evening, after a long day my headache was so bad and only thing I wanted to do was sleep. My brain was ‘overdriving’ the first month so I can say that I slept a lot.

After a while I started noticing that speaking had become more natural and I had learned many new words. September came and it was time to go to school. Oh boy I felt like I had never learned English at all. I didn’t know anything. English class was way too hard for me, so I didn’t take that on this semester. Taking more stress than needed is never a good thing, especially when I am speaking English every day anyway. Time went by and I started understand more, classes weren’t hard anymore and I felt like I was on track again. I was still super tired and sleeping was the only thing in my mind most of the time.

Now, almost after six months I am somewhere between Finnish and fluent English. January has been bumbling and mumbling, I don’t’ know how to speak in English even though I am thinking in English most of the times. Speaking in Finnish is also hard, because I don’t know how to make a sentence anymore so I just don’t speak. I believe this stage will go away in a month and after that I will talk more fluently. It is funny to see how I don’t know how to speak language I have been talking my entire life. I know that Finnish will come back quickly when I go back home, so there is no need to worry. It is also nice to know that when I go back home, I have another language that I can speak fluently. I could say that writing in both languages, Finnish and English, is working much better than talking right now.

Next week is exam week and after that the semester changes. I have English next semester and I am actually pretty excited about it. I believe that I will learn a lot more and much faster, than I would have if I had taken English this semester.  See you in next post, bye!