Suomessa Valentine’s day
on käännetty muotoon ystävänpäivä eikä sen takia ole minulle koskaan ollut
mikään romanttinen päivä. Koska vaihdossa ollessa oppii arvostamaan ystävyyttä
ja ihmissuhteita ihan eri tavalla mitä ennen, ajattelin omistaa yhden
postauksen kokonaan kavereille. Ystävänpäivän kunniaksi.
Koen olevani erittäin onnekas, kun minulla on
ympäri maailmaa ihmisiä joiden puoleen voin kääntyä ihan milloin tahansa. Jokaiselta
mantereelta löytyy joku, jonka luona voi halutessa vierailla. Vaihdossa luo
ihan eritavalla ihmissuhteita, kun esimerkiksi kotona Suomessa eikä sen vuoksi
niitä voi edes verrata toisiinsa.
Kavereiden saaminen ei ole ikinä ollut minulle
hankalaa, olen melko sosiaalinen ihminen ja uudet persoonat kiinnostaa minua
aina. Siksi en osannut odottaa, että kavereiden hankkiminen vaatiikin hieman
ponnistelua ja paljon oma-aloitteisuutta täällä. Nyt kuuden kuukauden jälkeen
voin sanoa, että minulla on vakiokaverit ja kaveriporukka. Joidenkin kavereiden
kanssa olen läheisempi kuin toisten, välillä tuntuu että olisin tuntenut osan
näistä koko elämäni. Tulen varmasti kaipaamaan kavereita täältä, osa on
luvannut tulla moikkaamaan minua Suomeen ja monen kanssa tullaan pitämään vielä
pitkään yhteyttä. Ymmärrän kyllä, jos jotkut kaverisuhteet ei kestäkään enää
sen jälkeen kun palaan takaisin Suomeen sillä ei kaikki Suomessa luodut
suhteetkaan kestänyt kun tänne tulin. Näin elämä toimii ja sitten kun sen
ymmärtää ja hyväksyy, on yhden askeleen vahvempi ja viisaampi.
Vaikein asia viimeisen kuuden kuukauden aikana
on ehdottomasti ollut kavereiden ikävöiminen. On pitänyt ymmärtää, etten ole
siellä heidän kanssa enkä näin ollen voi vaikuttaa mihinkään mitä he tekevät.
Hankalinta on ollut se, jos joku kavereista on tarvinnut minun apua, mutten ole
sitä muuten voinut antaa kuin tekstiviestin välityksellä. On ollut rankkaa
seurata sivusta, miten kaverit suunnittelee juhlia ja menoja yhdessä, kun minä
olen täällä toisella puolella maailmaa ilman heitä. Pari kuukautta sitten
lähdin kaikista viestiryhmistä pois, ihan vaan sen takia etten rupeisi
katkeraksi enkä ikävöisi liikaa kotia. Piti oppia elämään ilman tuttua ja
turvallista kaveriverkkoa.
Nykypäivän teknologian ansiosta on ollut
helpompi tietysti pitää yhteyttä, mutten ole ottanut siitä mitään stressiä.
Vaihtovuoden alkuvaiheessa minulla oli aina omatunnon tuskat, jos en ollut
jutellut kavereille Suomeen pariin päivään. Nyt kuitenkin ymmärrän, että
tosiystävät pysyy minun kavereina vaikkei niille koko ajan juttelisikaan eikä
kenenkään elämässä tapahdu joka päivä jotain mainitsemisen arvoista.
Olen menettänyt kavereita, mutta olen myös
tullut läheisemmiksi ihmisten kanssa. Joskus pitää ottaa kokonainen valtameri
väliin, että ymmärtää kuinka tärkeä kaverisuhde sinulla on jonkun kanssa.
Minulle kaikki ystävät on rakkaita, ikävöin kaikkia yhtä paljon. Ikävöin
myöhäisiä kesäiltoja mökillä, naurun remakkaa ja kaikkia päättömiä suunnitelmia
yhdessä. Ystävyys on asia jota tulee vaalia, se on kaunis ja harvinainen asia
eikä sitä missään tapauksessa saa aliarvioida. Nähdään kaverit puolen vuoden
päästä!
In Finland
Valentine’s day is translated to Friends day, which is the reason why it haven’t
been romantic day for me ever. Being an exchange student teaches you many new
things about friendship and relationships, you learn to appreciate and value
them more. I thought I would dedicate post just for friends.
I feel very lucky when I
am able to say that I have friends all over the world. I have people in every
continental that I can visit if I want to. While being on exchange you make
friendships whole different way, which is why you can’t compare them to
friendship back home.
Making friends never
hasn’t been hard for me, I am quite social person and new persons always
interest me. That is why I didn’t expect that making friends would need some serious
effort and spontaneity. Now, after six months I can say that I have friends and
a friend group. With some friends I am closer than with others, some times I
feel like I had known these people more than six months. I will miss my friends
here, some of them are planning to visit me in Finland and I will keep in touch
with them for a long time after this year. Also, I understand that not all the
relationships are going to last after this year. It happens, like it happened
with some of my friendships when I came here. This is how life works and
when you realize that, you are one step stronger and wiser.
Missing friends back at
home has been the hardest thing during these six months. I have to understand
that I can’t be there with them or say anything about what they are doing.
Hardest thing is when my friends need me, but I can’t be there to help them.
The only help I can give to them is a text message. It has been hard to see
when they make plans, how they talk about parties or things they would do together
when I am here, other side of the world without them. Couple months ago I
decided to leave all my group chats, just because I didn’t want to become too
bitter or miss them too much. I need to learn how to live without my safety
net. Technology these days makes keeping in touch with friends lot more easier,
but I won’t take any stress about it. Beginning of my year I felt really bad if
I didn’t talk to my friends in two days. Now I understand that the real friends
stay my friends even though I don’t talk to them all the time.
I have lost some friends, but also I have
become lot closer with some of my friends. Sometimes you have to cross the
ocean to realize how important your friendship with someone is. All my friends
mean the world to me, I miss them all very much. I miss all the late summer
nights at my summerhouse, loud laugher and stupid ideas together. Friendship is
something that you should cherish, it is a beautiful and unique thing. See you
all in six months!