I’ll start tomorrow. It doesn’t matter.
Marks don’t count and they won’t matter back at home. I won’t graduate so I don’t
have to hand this in on time or even do it well, only thing that matters is
that I pass. It doesn’t matter, but what if?
These sentences are probably really common
in every exchange students mind. When year abroad doesn’t count back home
you’ll lose your motivation pretty quickly. This happened to me maybe little
bit imperceptibly but it happened. First I was so excited about school,
everything was new so it didn’t matter when the marks didn’t count. I was
here for the experience. Now, after six months, it is a whole new story.
Every time I face something that I really don’t feel like doing, my inner
lazy person wakes up. I will avoid doing the work as long as I can and usually
I will find myself doing the work the last night and cursing myself in to the
darkest place possible. I can’t blame anyone else than me for that. I can’t
even tell the teachers that I don’t understand because they all know that
I can speak good English…
Feeling lazy and having a lack of
motivation isn’t just at home right now, it is at school too. At the English
class, if analyzing a poem doesn’t interest me it is really easy just surf on the
internet instead of working with the poem. At the end of the class, I will
notice that I haven’t accomplished anything and now I have more homework to
take with me. Great. At math, it was as easy to avoid doing any work than in
English now. I never did any homework, I don’t even think I took my books ever
home. Despite the lack of effort I had for my courses, I still passed them
with pretty good marks. Getting good marks without any work didn’t help at all,
now I think I don’t ever have to do anything. School and home are not the only places where I have no motivation, same feeling is also when I try to exercise. Because
I am missing my normal daily routine, it has been really hard for me to start
working out on my free time. I know I shouldn’t stress about these things, but
sometimes I feel bad.
When I don’t do anything at class or I
don’t perform 100%, I feel bad. Why is that? There is two reasons for that
actually, first thing is that I am disappointed for myself. I know that if I
had tried little bit harder I would have gotten better marks and things would
be ready before the last due date. Every time when my mark is under 80%, I feel
a little guilty. Why won’t I try, it wouldn’t hurt anyone. If I screw up, it
doesn’t matter because at least I have tried. Other reason is teachers. All my
teachers are good teachers, they work hard and classes are always nice to
attend. My teachers know that I am an exchange student and every time I ask
help, they are more than willing to help me. They know that I won’t be going to ASH next
year, they know my marks don’t count, they don’t really have to help me but
still they choose to do that. In most of the countries, teachers don’t want
exchange students in their class because there is no “point”.
How can I get rid of the lack of motivation
and laziness? My biggest fear is that it will follow me back to Finland and
affects my studies back there. It is really up to me, I need to have lot of
willpower. I have started with small steps, first I left me phone in my locker.
It is easier to concentrate when I can’t even see my phone or the
notifications. Like this I also force myself to work harder, because there is
no excuses to stop. Second step is that I have asked my friends to study with
me. I do my homework with my sister, I do things in groups and I ask my partner
to work with me. Time goes faster while working together and if I don’t
understand something I can always ask what is going on.
I have set myself some goals to achieve in
this semester. I want to make at least one new friend from each class I have
this semester. I want to raise my all my marks by 10 % and also finish my
assignments on time. I need to use my phone little less at school and it wouldn’t
hurt to do that outside of school either. It is good to start from somewhere,
with little steps I will reach my goals. I also need to get my shit together
with this blog. I have millions of ideas according this blog but because lack
of motivation, those ideas have stayed as ideas. I’ll be back soon!
Aloitan huomenna, ei
sillä ole väliä. Numerot ei merkkaa täällä mitään, en kuitenkaan saa näistä
arvosanaa lukiotodistukseen. En edes valmistu täällä, ei minun tarvitse
palauttaa tätä ajoissa tai tehdä tätä kunnolla, kunhan pääsen läpi. Ei sillä
ole väliä, mutta entä jos kuitenkin?
Tuttuja lauseita varmasti
jokaisen vaihto-oppilan mielessä, kun kouluvuosi ulkomailla ei arvosanojen
kanssa merkkaa kotimaassa mitään, hukkuu motivaatio aika nopeasti. Minulle kävi
näin myös, ehkä vähän huomaamatta mutta kävi kuitenkin. Aluksi olin tosi
innoissani koulusta, tiesin ettei arvosanat merkkaisi kotona mitään, mutta kun
kaikki oli uutta ja jännittävää se ei haitannut. Nyt, kun olen ollut koulussa
puoli vuotta, ääni on ihan toinen. Joka kerta kun saan tehtävän joka ei
miellytä, minun sisäinen laiskamato herää eloon. Lykkään tehtävän tekoa
päivästä toiseen ja ennen kuin huomaankaan, on viimeinen ilta ennen
palautuspäivää ja tuskailen kuinka paljon minulla on tehtävää ja kuinka
hankalaa kaikki on. Tässä tilanteessa ei voi syyttää ketään muuta kuin itseään.
Itse en voi enää vetää opettajille edes kielikorttia, sillä kaikki minun tämän
hetkiset opettajat tietävät että puhun sujuvaa englantia…
Laiskuus ja motivaation
puute ei ole pelkästään kotona tällä hetkellä, se on myös koulussa. Englannin
tunnilla, jos runoanalyysin tekeminen ei maistu, on siitä helppo luistaa ja
surffailla koneella jossain ihan muualla kuin Wordissa. Sitten huomaankin
tunnin loputta, etten ole saanut mitään aikaiseksi ja nyt minulla on koko
tehtävä kotiin vietäväksi. Upeaa. Matikassa oli yhtä helppo luistaa kaikesta,
kotitehtävät ei ikinä tullut kotiin ja tunnilla juteltiin kavereiden kanssa.
Silti pääsin kaikista näistä kursseista läpi hyvin arvosanoin, joka ei nostata
motivaatiota yhtään. Nyt tiedän, että pystyn läpäisemään kurssit hyvin numeroin
ilman yrittämistä. Ei ollenkaan hyvä. Motivaation puute on iskenyt myös
liikunnan puolelle, tämä on minulle kaikista pahin isku. Koska minulta puuttuu
salirutiini kokonaan, on minun ollut todella hankala aloittaa urheilemaan
vapaa-ajalla. Turha näistä asioista on stressata, mutta välillä on huono
omatunto.
Kun laiskottelen tunnilla
tai en suorita tehtäviä 100%, minulla on huono omatunto. Jos saan kokeesta
huono numeron, tulee minulle huono fiilis. Miksi? Kahdesta syystä itse asiassa,
ensimmäinen niistä on pettymys itseään kohtaan. Tiedän, että jos yrittäisin
edes vähän kovemmin saisin vielä parempia numeroita ja saisin asiat hoidettua
jo ennen sitä viimeistä palautuspäivää. Joka kerta kun saan kokeesta alle 80%,
tunnen syyllisyyden pistoksen sisälläni. Miksi en yritä, ei siitä olisi mitään
haittaa, jos epäonnistun, sillä ei ole väliä. Toinen syy on opettajat. Kaikki
minun opettajat on hyviä opettajia, kaikki tekee työnsä hyvin ja oppitunnit on
aina mukavia. Opettajat tietää, että olen vaihto-oppilas ja aina jos kysyn
apua, saan sitä. Siksi, jos teen huonosti jossain tehtävässä, tulee minulle
huono omatunto. He ovat nähneet vaivaa auttaakseen minua, oppilasta jonka tehtävillä
ei ole heille mitään väliä, oppilasta joka ei ensi vuonna edes tule käymään
tätä koulua. Useissa maissa opettajat
eivät edes halua vaihto-oppilaita heidän tunneilleen, sillä ei heistä ole
mitään ”hyötyä”.
Miten tästä laiskuudesta
ja motivaation puutteesta pääsee eroon? Suurin pelkoni on, että laiskuus seuraa
minun mukana Suomeen ja vaikuttaa ensi vuoden lukiopintoihin. Kaikki on
asenteesta kiinni, tahdonvoima pitää olla luja. Olen aloittanut pienillä
askeleilla, ensimmäisenä jätin puhelimen lokeroon tunnin ajaksi. Ei ole edes
pientä kiusausta tarkistaa instagramia kesken tunnin, kun puhelin ei ole edes
näköetäisyydellä. Näin on myös helpompi tehdä annetut tehtävät tunnilla, sillä
ei ole muuta tekemistä tai häiriöntekijöitä. Toisena askeleena, olen pyytänyt
kavereita mukaan opiskelemaan. Teen läksyjä siskon kanssa, teen ryhmätöitä ja
tunnilla pyydän paria työskentelemään minun kanssani. Yhdessä aika menee
nopeammin, toinen motivoi toista tekemään töitä ja hankalan kysymyksen
sattuessa eteen, on joku jolta pyytää neuvoa.
Olen asettanut itselleni
tavoitteita koskien tätä jaksoa. Tavoitteena on saada ainakin yksi uusi kaveri
jokaiselta tunnilta, nostaa kurssiarvosanoja kymmenellä prosentilla edellisistä
sekä palauttaa jokainen kurssityö aikataulussa. Puhelimen käyttö koulussa tulee
jättää vähemmälle, eikä siitä muutenkaan olisi haittaa. On hyvä aloittaa
jostakin, pienillä askeilla päästään tavoitteeseen. Pitää myös ryhdistäytyä
tämän blogin kanssa, minulla on miljoona ideaa mutta motivaation puutteen vuoksi
ideat ovat jääneet ideoiksi. Palaillaan taas pian!
